Siirry sisaltoon

Iran

Wikipediasta

Tama artikkeli kasittelee valtiota. Pohjois-Ossetia-Alaniassa sijaitsevaa kylaa kasittelee artikkeli Iran (Pohjois-Ossetia-Alania).
Iranin islamilainen tasavalta
jmhwry slmy yrn
(Jomhuri-ye eslami-ye Iran)

lippu
vaakuna
Valtiomuoto teokratia, islamilainen tasavalta
Hengellinen johtaja Ali Khamenei
Presidentti Masud Pezeskian
Paakaupunki Teheran (8 154 051 as., 2011)
Teheranin provinssi: 12 183 391[1]
35.6962degN, 51.4230degE
Muita kaupunkeja Mashad (2 749 374 as., 2011), Isfahan (1 756 126 as.), Karaj (1 614 626) [1]
Pinta-ala
- yhteensa 1 648 195 km2 [2] (sijalla 18)
- josta sisavesia 7,07 %
Vakiluku (2024) 88 386 937 [3] (sijalla 17)
- vaestotiheys 42,0 as. / km2
- vaestonkasvu 0,88 % [3] (2024)
Viralliset kielet persia (farsi)
Valuutta rial = 100 dinaaria (IRR)
BKT (2023)
- yhteensa 1440 mrd. USD[3] (sijalla 22)
- per asukas 16 200 USD
HDI (2019) 0,783 [4] (sijalla 70)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
- maatalous 10,7 % [2]
- teollisuus 44,9 % [2]
- palvelut 44,5 % [2]
Aikavyohyke UTC+3.30[5]
- kesaaika ei kaytossa[6]
Itsenaisyys
- islamilainen vallankumous
1. huhtikuuta 1979
Lyhenne IR
- ajoneuvot: IR
- lentokoneet: EP
Kansainvalinen
suuntanumero		 +98
Tunnuslause (Riippumattomuus, vapaus, islamilainen tasavalta)
(stqll, azdy, jmhwry slmy, esteqlal, azadi, jomhuri-ye Eslami)
Kansallislaulu "Sorood-e Jomhoori-e Eslami "
Edeltaja(t) Iranin keisarikunta
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Iranin islamilainen tasavalta eli Iran (pers. yrn, Iran) on Lahi-idassa sijaitseva valtio, jonka paakaupunki on Teheran. Se rajautuu pohjoisessa Armeniaan, Azerbaidzaniin ja Kaspianmereen, pohjoiskoillisessa Turkmenistaniin, idassa Afganistaniin ja Pakistaniin, etelassa Persianlahteen ja Arabianmereen ja lannessa Irakiin ja Turkkiin. Maan virallinen nimi oli 21. maaliskuuta 1935 asti Persia.[7]

Vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jalkeen maan koko nimi on ollut Iranin islamilainen tasavalta. Alueen kulttuuri on maailman vanhimpia. Siialaisuus on valtionuskonto ja persia (farsi) maan virallinen kieli. Yli 80 miljoonan asukkaan vaestosta suurin osa on persialaisia, ja suurimmat vahemmistot ovat azerit, kurdit ja lurit.[3]

Iranin kalliopera on epavakaa ja altis maanjaristyksille. Paksuista sedimenttikerroksista loytyy maaoljya ja maakaasua. Maan talous perustuu ennen kaikkea oljyn vientituloihin, mutta maakaasun osuus on kasvamassa.[8]

Joulukuusta 2010 lahtien Iran on ollut maailman ainoa maa, jossa on kaytossa perustulo.[9][10][11]

Persiankieliset iranilaiset ovat sassanidien kaudesta alkaen kayttaneet maasta nimitysta Iran, joka tarkoittaa "arjalaisten valtakuntaa", kun taas lannessa on kaytetty kreikkalaisilta periytyvaa Persia-nimitysta. Vuonna 1935 saahi Reza Shah Pahlavi vaati kayttamaan kansainvalisesti Iran-nimea.[12] Hanen poikansa Muhammad Reza Pahlavi salli 1959 seka Persia- etta Iran-nimien kayton. Iran on vakiintunut muoto puhuttaessa nyky-Iranista, mutta historiallisesta Iranista kaytetaan usein edelleen nimitysta Persia. Vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jalkeen maan koko nimi on ollut Iranin islamilainen tasavalta.

Iranin topografinen kartta

Iranin maisemaa hallitsevat jylhat vuorijonot, jotka erottavat syvanteita tai mannerlaattoja toisistaan. Maan lantinen osa, jossa suurin osa vaestosta elaa, on vuoristoista. Siella on vuorijonoja kuten Kaukasus, Zagros ja Alborz-vuoret, joista viimeksi mainittu sisaltaa Iranin korkeimman kohdan, Damavandvuoren (5 604 metria). Maan keskiosa on laaja tasanko 300-900 metrin korkeudessa, ja sen itaosassa sijaitsee kaksi suola-aavikkoa, Iso Suola-aavikko eli Dasht-e Kavir ja Iso Hiekka-aavikko eli Dasht-e Lut suolajarvineen. Monin paikoin vuoret ulottuvat Persianlahden rannalle asti, ja maassa on vain kaksi alankoaluetta: Mesopotamian alangon jatke maan lounaisosassa ja Kaspianmeren rannikon alanko.[13]

Iranin kalliopera on seismisesti aktiivista, silla maan poikki kulkee useita suuria siirroslinjoja.[14]

Zagrosvuoret ovat syntyneet Arabian ja Iranin laattojen painuessa vastakkain. Iran ja sen lahialueet Alpeilta Indonesiaan muodostuvat mikromannerlaatoista, jotka painuvat toisiaan vasten ja toistensa alle. Triaskaudella talle alueelle syntyi merkittavia malmivaroja: porfyyrityyppista kuparia, kromiittia ja siihen liittyvia malmeja seka lyijy-sinkkimalmioita.[15]

Sedimenttikerros on paikoin jopa 15 kilometria paksu, ja siina on kerrostumia kaikilta geologisilta kausilta. Kaikkia alueita, jotka vaikuttavat lupaavilta oljy- tai kaasuesiintymien suhteen, ei ole viela tutkittu perusteellisesti.[16]

Iranissa on useita suuria jokia, mutta ne ovat niin jyrkkia ja epasaannollisia, etta vain Karun-joella on vesiliikennetta. Karun, jonka kokonaispituus on 890 kilometria, virtaa maan lounaisosan lapi Shatt al-Arabiin, jonka muodostavat Eufrat ja Tigris Irakissa yhtymakohtansa jalkeen. Muutamat joet laskeutuvat Keskitasangolle, jonka sisainen valuma-alue muodostuu suolaisista soist. Kaikkien purojen ja jokien virtaama vaihtelee voimakkaasti vuodenaikojen mukaan. Kevaan tulvat aiheuttavat valtavia vahinkoja, kun taas kesalla vetta on vahan, kun useimmat purot katoavat. Vesi kuitenkin varastoituu maan alle, ja tulee pintaan maanalaisista vesikanavista (qanat) ja lahteista ja kaivoista.[17]

Keskimaaraiseksi vuotuiseksi sademaaraksi on arvioitu 228 mm, joka vaihtelee keskitasangon 50 mm:sta yli 1 500 mm:iin joillakin rannikkoalueilla lahella Kaspianmerta. Kolmannes sateista tulee lumena ja loput sateena.[17]

Iranin kasvillisuus voidaan jakaa neljaan paavyohykkeeseen:[18]

Iranin harvinaisin elainlaji on gepardin aasialainen alalaji, jonka ei tiedeta varmuudella elavan missaan Iranin ulkopuolella, ja siellakin populaatio on pieni.[20] Alueella elanyt aasianleijonapopulaatio on kuihtunut ja kaspiantiikeri kuollut sukupuuttoon. Maassa elaa silti edelleen noin 160 nisakaslajia, 516 villia lintulajia ja noin kymmenen tuhatta kasvilajia.[21] Kaspianmeren kaviaaria tuottava kitasampi on erittain uhanalainen, ja Iran istuttaa vuosittain 24 miljoonaa sammenpoikasta Kaspianmereen kannan yllapitamiseksi.[22]

Aavikoituminen ja siita valillisesti seuraava maanviljelyksen levittaytyminen uusille alueille ovat uhkana luonnon monimuotoisuudelle.[23]

Iranissa on 16 kansallispuistoa ja yhteensa noin 200 luonnonsuojelualuetta.[24]

Iranin maaston monimuotoisuuden takia maan eri osissa on erilainen ilmasto. Maan pohjoisella reunalla Kaspianmeren rannikon tasangolla lampotilat laskevat nollarajan alapuolelle ja sailyvat loppuvuoden kosteina. Kesalampotilat ylittavat harvoin 29 degC. Vuosittainen sademaara on 680 mm itaisella puolella tasankoa ja yli 1 700 mm lantisella puolella tasankoa. Lannempana asuinkeskukset Zagros-vuorten juuressa kokevat kylmempia lampotiloja. Nailla alueilla on ankaria talvia, joina lampotila menee pakkasen puolelle ja lunta sataa paljon. Vuorten itaisilla ja keskisilla juurilla on kuivaa. Alueet saavat alle 200 mm sadetta ja aavikoituvat silloin talloin. Keskiarvoiset kesalampotilat ylittavat 38 degC. Satelliittikuvien perusteella Iso hiekka-aavikko kaakossa on kesapaivisin maailman kuumimpia paikkoja. Etelaisessa Iranissa olevien Persianlahden ja Omaninlahden rannikkotasangot kokevat miedot talvet ja erittain kosteat ja kuumat kesat. Sademaara jaa 300 millimetrin alapuolelle.[25]

Luminen Damavandvuori on Iranin korkein kohta.
Paaartikkeli: Iranin historia
Faravahar, muinainen zarathustralainen symboli Persepoliissa, Akemenidien valtakunnan paakaupungissa
Ruhollah Khomeini saapuu Iraniin maanpaosta vallankumouksen yhteydessa vuonna 1979.

Varhaishistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Iranin korkeakulttuuri on maailman vanhimpia. Kirjoitettu historia alkaa elamilaisten kirjoituksista noin 3000 eaa. Maahan tunkeutuneet arjalaiset toivat useimpien Iranin nykykielten esimuodot. Meedian valtakunnan jalkeen akemenidit muodostivat Kyyros II Suuren johdolla Persian valtakunnan 546 eaa. Aleksanteri Suuri valloitti Persian vuonna 331 eaa., mutta se jatkui pian seleukidien dynastiana, jota seurasivat parthialaisten ja sassanidien valtakunnat.[26]

Keskiaika ja uuden ajan alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Keskiaikaan sijoittui monia Iranin historian kannalta tarkeita tapahtumia, kuten arabivalloitus 600-luvulla. Taman jalkeen Iran islamilaistui, mutta aikaa siihen kului useita vuosisatoja.[27] Iran ei silloinkaan jaanyt arabien jalkoihin, vaan siita muodostui kalifaatin tarkein alue, josta muun muassa tulivat kaikki tarkeat islaminuskoa systematisoineet uskonoppineet.[28] Muun muassa islamin pyhaan kirjallisuuteen kuuluvien kuuden kirjan kokoajat tulivat kaikki Iranista. Kuusi kirjaa ovat islamin pyhimmat kirjat heti Koraanin jalkeen. Abbasidivallankumous alkoi vuonna 750 Persiasta ja johti persialaisten sukujen valtaan koko kalifaatissa. Abbasidit siirsivat myos paakaupunkinsa Persian vanhalle alueelle aivan entisen sassanidien paakaupungin Ktesifonin viereen. Arabit olivat tietoisia riippuvuudestaan, minka takia yhdessa tarinassa umaijadikalifin, toisessa tarinassa abbasidikalifi Mamunin suuhun pantiin sanat: "Persialaiset hallitsivat tuhat vuotta eivatka tarvinneet arabeja hetkeakaan. Me olemme hallinneet alle vuosisadan (tai: kaksi vuosisataa) emmeka parjaa ilman heita tuntiakaan."[29]

Arabivaltaa seurasi turkkilaiskansojen saapuminen alueelle, mongolivaltakunnan 1220-luvulla alkanut tuhoisa hyokkays, Timur Lenkin valloitus ja siialaisuuden tulo valtionuskonnoksi safavidien aikana 1501-1722.[30] Uudella ajalla Persiasta tuli kilpailevien siirtomaaimperiumien, kuten Venajan ja Yhdistyneen kuningaskunnan taistelukentta. 1800-luvun modernisaatio johti Persian perustuslailliseen vallankumoukseen vuosina 1905/1911.[31][32]

Pahlavien valtakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Perustuslaillisen vallankumouksen jalkeen Reza Shah Pahlavi kaappasi vallan Qajar-dynastialta vuonna 1921.[12] Saahi Reza Pahlavi teki suunnitelmia teollisuuden kehittamisesta, rautateiden rakentamisesta ja kansallisesta koulutusjarjestelmasta. Hanen itsevaltainen hallitsemistapansa aiheutti kuitenkin vastustusta. Toisen maailmansodan aikana maan miehittaneet liittoutuneet pakottivat saahin luovuttamaan vallan pojalleen Muhammad Reza Pahlaville, jonka toivottiin olevan yhteistyohaluisempi.[33]

Vuonna 1953 Anglo-Iranian Oil Companyn kansallistamisen vuoksi paaministeri Mohammed Mossadeq syostiin vallasta brittien ja amerikkalaisten tiedustelupalveluiden avustuksella. Tarkoituksena oli suojella maiden oljyintresseja. Vallankaappauksen jalkeen monarkia palautui ja valta siirtyi takaisin saahi Muhammad Reza Pahlaville. Hanen itsevaltainen hallintonsa johti lopulta islamilaiseen vallankumoukseen vuonna 1979, jota johti maanpaossa ollut ajatollah Khomeini.[12]

Islamilainen tasavalta

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Uusi teokraattinen poliittinen jarjestelma toteutti konservatiivisia islamilaisia reformeja ja papiston ennennakemattoman suoran vaikutusvallan. Se vahvisti Iranin lansimaitten vastaista suuntausta, joka osin johtui lannen tuesta saahille seka Irakille Irakin-Iranin sodan aikana. Iranin Yhdysvaltain-suhteita haittasi erityisesti Yhdysvaltain lahetystotyontekijoiden vangitseminen 1979, Iranin pyrkimys levittaa islamilaista vallankumousta ja myohemmin tuki Hizbollahin kaltaisille jarjestoille.[34]

Vuonna 1980 Irak hyokkasi vallankumouksen heikentamaan Iraniin ja tuhoisa Irakin-Iranin sota jatkui vuoteen 1988. Kamppailu reformistien ja konservatiivien valilla jatkuu nykyisin vaaleilla valittujen poliitikkojen kautta, joiden valtaa papisto voimakkaasti rajoittaa. Presidentiksi valittiin 2005 konservatiivinen Mahmud Ahmadinedzad.[12]

Iran ilmoitti vuonna 2005 jatkavansa uraanin rikastamista, jonka se oli keskeyttanyt vuonna 2003 IAEA:n pyynnosta. IAEA ja YK totesivat Iranin rikkovan maarayksia ja uhkailivat sita rangaistuksilla. Yhdysvallat laittoi rangaistuksia taytantoon 2007, jolloin IAEA arvioi Iranin kykenevan halutessaan kehittamaan ydinaseen 3-8 vuodessa.[12]

Kesakuussa vuonna 2009 maassa puhkesi mellakoita, kun oppositio vaitti vanhoillisten vaarentaneen vaalituloksen, jossa vanhoillisten tukema Ahmadinedzad voitti vaalit. Hallitus vastasi mielenosoituksin ankaralla turvallisuusjoukkojen ja vallankumouskaartien vakivallalla. Tammikuussa 2010 teloitettiin kaksi miesta jotka oli tuomittu syyllisina naihin levottomuuksiin.[12]

Yhdysvaltain asettamien pakotteiden keskella Kiina tarjosi Iranille 10 miljardin dollarin luottolimiittia.[35] Iran ja Venaja saivat myos neuvoteltua 2,5 miljardin dollarin sopimuksen junavaunuista.[36]

Vuonna 2013 presidentiksi Ahmadinedzadin jalkeen tuli maltillisempi Hassan Rouhani, joka valittiin uudelleen vuonna 2017. Maan tarkeimpana vallankayttajana ja tosiasiallisena johtajana on kuitenkin ollut vuodesta 1989 lahtien Iranin korkein uskonnollinen johtaja ajatollah Ali Khamenei. Korkein uskonnollinen johtaja on elinikainen asema, jossa Ali Khamenei seurasi Iranin islamilaisen tasavallan ensimmaista johtajaa Ruhollah Khomeinia taman kuoltua vuonna 1989.[37]

Yhdysvallat palautti marraskuussa 2018 kaikki Iranin-vastaiset pakotteet, jotka purettiin vuonna 2015 solmitun ydinsopimuksen yhteydessa. Yhdysvallat vetaytyi sopimuksesta toukokuussa 2018. Yhdysvallat myonsi kahdeksalle maalle erivapauden tuoda oljya Iranista. Naiden maiden joukossa olivat muun muassa Turkki, Intia, Italia. Etela-Korea ja Japani. Pakotteet koskivat muita maita ja yrityksia, jotka jatkavat kauppaa Iranin kanssa. Palautetut pakotteet kohdistuivat Iranin talouden keskeisimpiin sektoreihin. Ydinsopimuksessa Iranin-vastaisia pakotteita purettiin sita vastaan, etta Iran lupasi rajoittaa ydinohjelmaansa. Tarkoituksena oli estaa Irania kehittamasta ydinasetta.[38]

Tammikuussa 2020 Yhdysvaltain ilmaiskussa Irakissa surmattiin erittain vaikutusvaltainen iranilainen kenraali Qassem Suleimani.[39]

Iranissa on ollut koko maata ravisteleva vaikea koronavirusepidemia alkuvuonna 2020, Koronavirukseen sairastuneiden ja kuolleiden maara kasvoi Iranissa dramaattisesti. Virallisen ilmoituksen mukaan taudin oli Iranissa saanut maaliskuun alkuun mennessa 2 922 ihmista ja siihen oli kuollut 92 ihmista. Iranin viralliset uhriluvut olivat maailmanlaajuisestikin korkeat: kuolleita oli eniten Kiinan jalkeen. Kuitenkin seka asiantuntija-arvioiden etta Iranista tihkuvien tietojen mukaan todelliset luvut olisivat olleet viela paljon virallisesti ilmoitettuja korkeampia.[40] Koronavirus koetteli myos maan johtoa; Iranin ylimman johtajan ajatollah Ali Khamenein neuvonantaja Mohammad Mirmohammadi kuoli koronavirukseen. Iranilaiset syyttivat sosiaalisessa mediassa maan johtoa yrityksista peitella tilannetta.[41]

Politiikka ja yhteiskunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Lansimediassa Iranin poliittiset ryhmittymat jaetaan usein konservatiiveihin ja liberaaleihin. Konservatiivit ovat uskollisia islamilaisen vallankumouksen perinteelle ja jakaantuneet kahteen puolueeseen ja liittoumaan: Yhdistynyt periaatteellisrintama (UPF) ja Laaja periaatteellisrintama (BPF). Vasemmisto tai reformistit (Eslah-Talaban) ovat samoin kahdessa puolueessa: Kansallinen luottamus ja uudistusten kansankoalitio (PCR) ja Reformistien koalitio.[42][43]

Iranissa noudatetaan islamilaista saria-lakia, jossa on elementteja eurooppalaisista laeista. Saria kieltaa esimerkiksi alkoholin nauttimisen.[44] Alkoholin nauttimisesta voi saada kuolemantuomioon. Jos syytetty osoittaa katumusta, saattaa han selvita raipaniskuin.[45]

Korkein uskonnollinen johtaja (velayat-e faqih, suom. lain vartija, vuodesta 1989 Ali Khamenei) on tarkeassa roolissa Iranin hallinnollisessa rakenteessa. Perustuslain mukaan uskonnollinen johtaja on vastuussa "Iranin islamilaisen tasavallan politiikan yleisesta valvonnasta". Uskonnollinen johtaja on asevoimien ylipaallikko ja hallitsee Iranin vakoilu- ja turvallisuusoperaatioita; han voi yksin julistaa sodan. Hanella on valtuudet nimittaa ja erottaa puolet Valvojien neuvoston jasenista, oikeuslaitoksen johtaja, yleisradion johtaja ja asevoimien esikuntapaallikko ja komentaja seka vallankumouskaartin (Pasdaran tai IRGC) komentaja.[46]

Korkeimman uskonnollisen johtajan valitsee Asiantuntijoiden neuvosto Madzles-e-Khobregan, joka koostuu 88:sta mudztahidista eli islamilaisesta lainoppineesta. Sen jasenet valitaan suoralla kansanvaalilla kahdeksanvuotiskausiksi. Ehdokkaiden soveltuvuus hyvaksytaan samoin kuin parlamenttivaaleissa. Periaatteessa neuvosto toimii myos johtajan neuvonantajana. Se on valinnut uuden uskonnollisen johtajan kerran, vuonna 1989.[47][48]

Iranin presidentti on vastuussa toteuttamaan perustuslakia ja toimimaan hallinnon johtajana muissa kuin uskonnollisen johtajan toimistolle kuuluvissa asioissa. Sama presidentti voi hallita korkeintaan kaksi perakkaista kautta ja lisaksi kolmannen kauden, mutta ei edellisten peraan. Vuodesta 2021 virassa on ollut Ebrahim Raisi. Raisi kuoli helikopterionnettomuudessa 19. toukokuuta 2024. Virkaa tekevaksi presidentiksi nousi Mohammad Mokhber, joka toimi tehtavassa kunnes heinakuussa presidentiksi valittiin uudistusmielinen Masud Pezeskian.[49][50]

Parlamentti ja Valvojien neuvosto

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Iranin yksikamarinen parlamentti, islamilainen konsultoiva kokous tai Madzles-e Sura-je Eslami, koostuu 290 jasenesta, jotka aanestetaan nelivuotiselle kaudelle. Viisi paikkaa on varattu vahemmistoille: armenialaiskristityille kaksi, juutalaisille ja zarathustralaisille yksi paikka, assyrialaisille ja Kaldean katolisille myos yksi jaettu paikka.[51]

Madzles on lainsaadantoelin, joka myos vahvistaa budjetin ja kansainvaliset sopimukset. Se voi myos erottaa ministerit epaluottamuslauseella tai panna viralta presidentin virkarikkeesta. Madzlesin paatokset vaativat kuitenkin Valvojien neuvoston seka uskonnollisen johtajan vahvistuksen.

Parlamenttiehdokkuus edellyttaa 26-75 vuoden ikaa ja yliopistotutkintoa. Lisaksi ehdokkaan tulee olla uskollinen perustuslaille ja sitoutunut lakien noudattamiseen, mista paattaa Valvojien neuvosto. Vuoden 2008 vaaleissa ehdokkaiksi asettuneista noin 7 600:sta 1 700 hylattiin.[52] Aanioikeusikaraja on 18 vuotta.[2]

Viimeisimmat vaalit pidettiin 21. helmikuuta 2020. Niiden aanestysprosentti jai ennatyksellisen alhaiseksi (42,6 %:a). Teheranissa aanestysaktiivisuus jai hieman yli 25 %:n. Uskonnollinen johtaja Khamenei syytti alhaisesta aanestysinnosta lansimaiden propagandaa ja koronaviruksella pelottelua.[53] Maan sisaministeri totesi tuloksen olevan kuitenkin hyvaksyttava, silla saa oli aanestyspaivana huono ja koronavirus aiheutti kansalaisissa huolta. Vaaleissa oli 16 000 ehdokasta, joista valvojien neuvosto hyvaksyi 7 000. Se myos hylkasi yli 80 istuvan edustajan ehdokkuuden.[54]

Valvojien neuvosto on eraanlainen perustuslakituomioistuin, joka koostuu kuudesta uskonnollisen johtajan nimittamasta islamilaisen lain asiantuntijasta ja kuudesta Madzlesin (parlamentti) valitsemasta lakimiehesta, joiden ehdokkuuden asettaa oikeuslaitoksen johtaja,[55] jonka nimittaa uskonnollinen johtaja. Valvojien neuvoston tehtavana on valvoa vaaleja ja tarkastaa parlamentin jo hyvaksymat lait.

Oppositiojohtaja Mir-Hosein Musavia kannattavaa hiljaista mielenosoitusta 2009.
Oljykentalta nousee savua Khuzestanin maakunnassa lahella Ahvazia.

Iranin oppositioliike toimii ulkomailla.

Viimeinen saahin aikainen paaministeri Shapour Bakhtiar perusti Pariisissa monarkistisen NAMIR-puolueen, joka pyrkii vuoden 1906 perustuslain palauttamiseen. NAMIR teki yhteistyota myos Ali Aminin Iranin vapautusrintaman kanssa. Myos entinen hovin jasen Manuchehr Ganji johti omaa jarjestoaan.[56]

Tasavaltalainen Iranin kurdien demokraattinen puolue on taistellut Irania vastaan vuodesta 1979, vaikka sen joukot karkotettiin Iranin Kordestanista jo 1986.[56]

Iranin kommunistinen puolue, Tudeh hajotettiin pakolla 1983, mutta perustettiin myohemmin uudelleen Ita-Saksassa. Toisen kielletyn puolueen, Fadayanin jasenet liittyivat paaasiassa uuden Tudehin joukkoihin puolueen osallistuttua mujahedinien kapinaan. Kurdien kommunistinen puolue Komala taisteli hallitusta vastaan vuoteen 1985 asti.[56]

Iranin kansallinen vastarintaneuvosto perustettiin Ranskassa 1981, ja sita pidetaan Kansan mujahedin -jarjeston julkisivuna. Kansan mujahedin perustettiin 1965 taistelemaan saahia vastaan, mutta hallitus murskasi sen paaosin 1975. Kesalla 1981 Kansan mujahedin nousi kapinaan Islamilaista tasavaltaa vastaan, mutta havisi, ja sen johtajat pakenivat maasta. Vuonna 1986 Ranska karkotti jarjeston, joka siirsi paamajansa Bagdadiin ja taisteli Saddam Husseinin tukemana Irania vastaan.[56] Yhdysvaltojen mukaan useat maat, ei kuitenkaan EU, pitavat sita terroristijarjestona.[57]

Toinen Irania vastustava liike on Britanniassa asuvan Amir Jahanchahin johtama Vihrea aalto -niminen (Green Wave) liike. Iranilaisia diplomaatteja on eronnut palveluksesta, muun muassa Suomessa lahetyston kakkosmiehena toiminut Hossein Alizadeh.[58] Aiemmin tammikuussa 2010 Oslossa toiminut Iranin konsulaatin virkailija sai turvapaikan Norjasta.[59]

Vuoden 2009 presidentinvaalien yhteydessa syntyi Green Movement -niminen liike, joka sai nimensa tunnusvaristaan vihreasta.[60]

Iranin energiapolitiikka ja ydinohjelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Iranin energiapolitiikassa keskeista ovat suuret oljyvarat. Saudi-Arabia, Iran, Irak, Kuwait ja Arabiemiraatit tuottivat neljasosan maailman oljysta vuonna 2005.[61] Iranissa loydettiin oljya vuonna 1908. Britannia sai osake-enemmiston Anglo-Iranian Oil Company -yhtiossa. Siita syntyi myohemmin BP. Iranin historiassa oljyvarojen hallinta on ollut merkittava kysymys. Oljyn tuottajamaat perustivat oljykartellin OPEC 1960-luvulla. Kansainvalinen atomienergiajarjesto IAEA epailee, etta Iranissa on tiedettya enemman ydinlaitoksia.[62]

Iran on pyrkinyt aloittamaan energiantuotannon ydinvoimalla saastaakseen kallistuvaa oljya. Ydinohjelma alkoi jo 1950-luvulla saahin aikana Yhdysvaltain tuella Atoms for Peace -ohjelmassa. Vuoteen 2000 mennessa oli tarkoitus rakentaa 23 voimalayksikkoa. Sopimukset ensimmaisista kahdesta yksikosta tehtiin lansisaksalaisten Siemens AG:n ja AEG Telefunkenin kanssa.[63] Iran sijoitti myos uraaninrikastuslaitosta rakentavaan Eurodif-yritykseen.[64] Islamilaisen vallankumouksen jalkeen Irania estettiin saamasta uraania ja saksalaiset jattivat laitosten rakentamisen kesken. Huhtikuussa 2006 Iran ilmoitti aloittaneensa uraanin rikastamisen omin voimin.[12]

Vuonna 1995 Iran solmi sopimuksen Venajan kanssa osittain valmiin Busehrin laitoksen rakentamisesta loppuun. Polttoaineen lataaminen voimalaan aloitettiin lokakuussa 2010.[65] Busehrin laitoksen rakennusvaiheessa loytyi Stuxnet-haittaohjelma. On arveltu, etta Stuxnet oli suunniteltu nimenomaan hidastamaan tai estamaan Iranin ydinohjelman toteuttamista.[66]

Iranin ydinohjelma on luonut kitkaa maan kansainvalisissa suhteissa. YK:n turvallisuusneuvosto vaatii Iranilta uraanin kasittelyn ja rikastuksen pysyvaa lopettamista. Yhdysvaltain edustaja on syyttanyt Irania ydinaseen tavoittelusta. Iranin mukaan yritys kieltaa uraanin rikastaminen rauhanomaisiin tarkoituksiin rikkoo kansainvalisen oikeuden normeja, ydinsulkusopimusta ja IAEA:n maarayksia.[67] Yhdysvaltain tiedustelupalvelujen konsensus on kuitenkin etta Iranilla ei ole ollut projektia ydinaseiden kehittamiseksi ainakaan vuoden 2003 jalkeen.[68] IAEA:n raporteissa on mainittu huolestuneisuus Iranin rikastusohjelman sotilaallisesta ulottuvuudesta. Israel sen sijaan pitaa Irania uhkana olemassaololleen. Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat asettaneet 2012 tiukkoja pakotteita Iranin oljy- ja pankkisektoreille.[69]

Aiemmin George W. Bush lukikin Iranin "pahan akseliin" kuuluvaksi valtioksi. Lehtitietojen mukaan Bushin hallinto teki suunnitelmia sotilaallisesta iskusta Irania vastaan.[70] Myos Israelin on uutisoitu suunnittelevan tai suunnitelleen iskua Iranin ydinohjelman hidastamiseksi.[71][72] Syytoksia Iranin ydinohjelmasta on verrattu Bushin hallinnon syytoksiin Saddam Husseinin joukkotuhoaseista, joita kaytettiin syyna hyokkaykseen Irakiin 2003.[68]

Teheranista etelaan sijaitsevassa Fordon tehtaassa aloitettiin jalleen uraanin rikastaminen marraskuussa 2019 kertoi Iranin presidentti Hasan Ruhani. Uraanin rikastamista kyseisessa tehtaassa rajoitettiin vuoden 2015 ydinsopimuksen takia. Sopimuksen aikana Iran on pitanyt yli 1 000 sentrifugia tehtaassa, mutta ne ovat sopimuksen syntymisen jalkeen olleet tyhjina.[73]

Lansimaat epailivat, etta Iran on tavoitellut ydinohjelmassaan ydinaseen rakentamista. Iran sanoi, etta sen ohjelma tahtaa yksinomaan rauhanomaiseen energiantuotantoon. Epailyksia heratti se, etta Iran salasi pitkaan ydinohjelmansa. Iran suostui lopettamaan uraanin rikastamisen laitoksessa vuonna 2015 osana kansainvalista sopimusta maan ydinohjelmasta. Ydinsopimus on ollut vaikeuksissa sen jalkeen, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti toukokuussa 2018, etta Yhdysvallat vetaytyy sopimuksesta ja palauttaa pakotteet Irania vastaan. Britannia, Ranska, Saksa, Venaja ja Kiina ovat yrittaneet pelastaa vaikeiden neuvottelujen paatteeksi vuonna 2015 solmitun sopimuksen.[74]

Ihmisoikeudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Iranin on tiedetty teloittaneen alaikaisia, vaikka se on allekirjoittanut Lapsen oikeuksien sopimuksen. Vuonna 2008 Iran lupasi lopettaa kaytannon.[75] Kansainvalista kritiikkia heratti Atefeh Sahaalehin tapaus vuonna 2004. Han joutui 16-vuotiaana julkisesti hirtetyksi avioliiton ulkopuolella harrastetusta seksista. Taiteilijanakin tunnettu Delara Darabi tuomittiin kuolemaan 17-vuotiaana tehdysta murhasta. Han tunnusti teon alun perin, mutta teki sen ilmeisesti suojatakseen 19-vuotiasta poikaystavaansa teloitukselta, koska uskoi itse alaikaisena valttyvansa kuolemantuomiolta.[76]

Iranissa voidaan tuomita ihmisia kivitettaviksi kuoliaaksi aviorikoksesta.[77] 2000-luvulla viranomaiset sanovat etta naita tuomioita pannaan harvoin toimeen. Amnestyn mukaan vuosina 2006-2010 kivitettyja ihmisia oli ainakin kuusi.[78]

Open Doors -jarjeston World Watch-listauksen mukaan kristityt kokevat Iranissa aarimmaista vainoa. Jarjeston mukaan Iranin hallitus nakee muslimien kaantymisen kristinuskoon lansimaiden yrityksena heikentaa Iranin islamilaista hallintoa. Hallinto tekee usein ratsioita salaisiin kirkkoihin ja iskut johtavat usein pidatyksiin ja pitkiin vankeusrangaistuksiin "rikoksista kansallista turvallisuutta vastaan". Kaantyneet kristityt saavat maallistuneissa muslimiperheissa usein hyvaksynnan, mutta tiukempien muslimiperheiden kaannynnaiset kokevat enemman vainoa kotona.[79][80]

Iranissa myos homoseksuaalinen toiminta, yleensa seksuaalinen kanssakayminen[81] ja rienaus voivat johtaa kuolemantuomioon.

Vapauksien kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Iran ei ole vapaa maa. Iranin islamilaisessa tasavallassa jarjestetaan saannollisesti vaaleja, mutta ne eivat tayta demokratian vaatimuksia, mika johtuu osittain kovan linjan Valvojien neuvoston vaikutuksesta. Se on elin jota ei ole valittu, ja joka hylkaa kaikki ehdokkaat, joita se ei pida tarpeeksi uskollisina papistolle. Lopullinen valta on maan korkeimmalla johtajalla, ajatollah Ali Khameneilla ja hanen valvonnassaan olevien instituutioiden kasissa. Nailla instituutioilla, kuten turvallisuusjoukoilla ja oikeuslaitoksella on tarkea rooli erimielisyyksien ja muiden kansalaisvapauksien rajoitusten tukahduttamisessa.[82]

Iranin huivikapina

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]
Paaartikkeli: Iranin huivikapina

Mielenosoitusten sarja alkoi Teheranissa 16. syyskuuta 2022. Protestit alkoivat reaktiona 22-vuotiaan Mahsa Aminin kuolemaan. Amini kuoli ollessaan poliisin pidattamana. Hanta syytettiin hijab-ohjeen rikkomisesta eli islamilaisen huivin kayttamisesta vaarin.[83][84]

Ulkosuhteet ja armeija

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Iranin ulkosuhteet perustuvat kahteen tukijalkaan: alueen ulkopuolisen vaikuttamisen minimointiin seka kattaviin diplomaattisiin suhteisiin kehittyviin ja sitoutumattomiin maihin. Iranilla on diplomaattisuhteet lahes kaikkiin YK:n jasenmaihin, pois lukien Israel ja Yhdysvallat (johon suhteet katkesivat Iranin vallankumouksen yhteydessa).[85][86] Saudi-Arabia katkaisi diplomaattiset suhteensa Iranin kanssa tammikuussa 2016[87] ja taman jalkeen diplomaattisuhteensa Iraniin katkaisi Bahrain.[88]

Iranilla on kahdenlaiset asevoimat: tavanomainen armeija, johon kuuluu Iranin maavoimat, ilmavoimat ja merivoimat seka Iranin Vallankumouskaarti. Asevelvollisuus kestaa 18 kuukautta.[2] Iranin vallankumouksen jalkeisten kauppasaartojen myota maa on kehittanyt laajalti omaa puolustusteollisuutta. Iran valmistaa itse tankkeja, panssaroituja miehistonkuljetusvaunuja, ohjuksia ja ohjusjarjestelmia, sukellusveneita, sotilasaluksia, sotilashelikoptereita ja havittajia.[89]

Iranin ja Saudi-Arabian vastakkainasettelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Saudi-Arabian ja Iran ovat vuosikymmenia kilpailleet keskenaan alueellisesta vaikutusvallasta. Maat ovat olleet toistensa arkkiviholliset ja viime aikoina vastakkainasettelu on entuudestaan karjistynyt. Lahtokohtaisesti maat edustavat islamin kahta eri paahaaraa. Saudi-Arabia on sunnalainen ja pitaa itseaan alueen johtavana sunnalaisena maana. Iran puolestaan on suurin siialainen valtio. Poliittiset tapahtumat alueella ovat karjistaneet maiden vastakkainasettelua. Saddam Husseinin syrjayttaminen Irakissa vuonna 2003 kaatoi samalla Iranin merkittavan sunnalaisen vastavoiman ja Iranin asema vahvistui siita huolimatta, etta Irakin uusi siialainen johto on ollut laheisissa valeissa myos Iranin toisen arkkivihollisen Yhdysvaltojen kanssa. Arabikevaan 2011 levottomuudet ja epavakauden lisaantyminen saivat seka Iranin etta Saudi-Arabian toimimaan aktiivisesti oman vaikutusvaltansa lisaamiseksi. Saudi-Arabian liittolaisia ovat Persianlahden arabimaista Yhdistyneet arabiemiraatit ja Bahrain seka myos Egypti ja Jordania. Iranin liittolaisia ovat Basar al-Assadin hallinnon johtama Syyria ja Libanonin siialainen Hizbollah-liike. Syyrian sisallissodassa Iran on tukenut al-Assadin hallintoa ja Saudi-Arabia kapinallisia. Jemenin sisallissodassa Saudi-Arabian johtama liittouma on taistellut Iranin tukemia siialaisia huthi-kapinallisia vastaan. Saudi-Arabia ja Iran eivat ole sotineet suoraan keskenaan, mutta ne ovat harjoittaneet ns. sijaissotaa (proxy-sodankayntia) tukemalla alueen aseellisissa konflikteissa toisiaan vastaan taistelevia toimijoita. Erityisesti Iranin tukemien Jemenin huthi-kapinallisten hyokkaykset Saudi-Arabian infrastruktuuria vastaan ovat karjistaneet tilannetta. Yhdysvaltain Trumpin hallinto on tukenut voimakkaasti Saudi-Arabiaa. Myos Saudi-Arabian ja Iranin perinteinen "virallinen" vihollinen Israel pitaa Irania suurimpana alueellisena turvallisuusriskinaan, joten myos se on valillisesti tukenut Saudi-Arabiaa.[90]

Paaartikkeli: Iranin provinssit

Iran koostuu 31 provinssista (ostan-haa, yksikko ostan). Vuonna 2010 Teheranin provinssista erotettiin Alborz omaksi provinssikseen.[91][92]

Iranin saaret kuuluvat paaosin Hormozganin provinssiin.

Teheran on Iranin tarkein talouskeskus.
Basaari Teheranissa

Iranin talousjarjestelma on sekoitus keskussuunnittelua, valtion omistusta oljysta ja suuryrityksista, kylien maataloutta ja pienimuotoista yksityista vaihtotaloutta ja palveluyrityksia. Nykyinen hallinto on jatkanut edellisen hallinnon markkinareformia ja osoittanut pyrkimysta monipuolistaa Iranin oljysta riippuvaa taloutta.[93] Monipuolistamiseen kuuluu autonvalmistus, ilmailuteollisuus, kuluttajaelektroniikka, aseteollisuus, petrokemia ja ydinteknologia. Autovalmistajat Iran Khodro ja SAIPA valmistavat omia ja ulkomaisia merkkeja lisenssilla.[94]

Iran toivoo myos houkuttelevansa miljardien arvosta ulkomaisia investointeja luomalla suosiollisen sijoitusilmaston, johon kuuluvat vahennetyt rajoitteet ja tullit seka vapaakauppa-alueet kuten Tsabahar ja Kis-saari.[95] Modernissa Iranissa on vahva keskiluokka ja kasvava talous, mutta korkea inflaatio ja tyottomyys ovat ongelmia. Tyottomyyden takia monet koulutetut nuoret lahtevat maasta, ja Iran karsii aivovuodosta.[96]

Iranin vienti suuntautuu Aasiaan: Kiinaan, Japaniin, Intiaan, Etela-Koreaan ja Turkkiin. Tuontia on Arabiemiraateista, Kiinasta, Saksasta, Etela-Koreasta, Italiasta, Venajalta ja Intiasta. Maan merkittavimmat luonnonvarat ovat oljy, maakaasu, kivihiili, kromi, rautamalmi, kupari, lyijy, mangaani ja rikki. Merkittavin vientituote on oljy, joka vastaa 80 prosenttia viennin arvosta. Muita vientituotteita ovat muut petrokemian ja kemian tuotteet, hedelmat ja pahkinat seka matot.[2]

Iranin ulkomaanvelka on noin 2,4 prosenttia bruttokansantuotteesta.[97]

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti toukokuussa 2018, etta Yhdysvallat vetaytyy Iranin ydinsopimuksesta ja palauttaa pakotteet Irania vastaan. Pakotteet ovat iskeneet Iranin valuutan arvoon, nostaneet inflaatiota ja haitanneet maan oljynvientia. Iran on vaatinut EU-mailta toimia pakotteiden aiheuttamien talousvaikeuksien lievittamiseksi.[74]

Paaartikkeli: Energia Iranissa

Oljyn tuotanto ja jalostus on Iranin tarkein talouden ala, vaikka maakaasun tuotanto on yha tarkeampaa.[8]

Iran on OPECin perustajajasen. Vuonna 2012 Iran oli OPECin toiseksi suurin ja maailman viidenneksi suurin oljyntuottaja (Venaja, Kiina, Yhdysvallat eivat kuulu OPECiin), ja sen tunnetut oljyvarat olivat kolmanneksi suurimmat Saudi-Arabian ja Venezuelan jalkeen. Silla on hallussaan yli 10 prosenttia maailman naytetyista oljyvarannoista. Iranilla on hallussa myos Venajan jalkeen maailman toiseksi suurimmat maakaasuvarannot.[98]

Iranin ydinohjelma on ollut pitkaan kansainvalisen mielenkiinnon kohteena.[99] Busehrin ydinvoimalaitos valmistui vuonna 2011.[100]

Iran Air on Iranin kansallinen lentoyhtio. Iranissa on 319 lentopaikkaa, joista 133:n kiitotie on paallystetty ja 42:lla on yli kolmekilometrinen kiitotie.[2] Teheranissa on kaksi lentoasemaa, joista vanhalle Mehrabadin kentalle suuntautuvat lennot naapurimaista ja kotimaasta ja vuonna 2004 valmistunut Imaami Khomeinin kansainvalinen lentoasema on maan kansainvalisen liikenteen keskus. Sirazin lentoasema on myos suosittu ulkomaalaisten matkailijoiden kaytossa, samoin kuin Esfahan, Bandar Abbas ja Kis.[101]

Iranissa on ollut hyvat maantieyhteydet Silkkitien ajoista asti.[101] Nykyisin maassa on paallystettyja maanteita 125 908 kilometria, mihin kuuluu noin 1 400 kilometria moottoritieta. Rautateita on 8 442 kilometria.[2] Turkin Istanbulista Teheraniin kulkevan viikoittaisen junayhteyden nimi on Trans-Asia Express. Junayhteyden avaamista Azerbaidzaniin suunnitellaan.[101] Satamakaupunkeja ovat Assaluyeh, Bandar Abbas ja Bandar-e-Eman Khomeyni.[2]

Kavelykatu Sirazin kaupungissa
Moskeija Esfahanissa
Iranin etninen vaestonkartta * liila - Azerit, * vihreanruskea (oik.) - Turkmeenit, * keltaisenruskea (vas.) - Talisit, * harmaa - asumaton

Ethnologue: Languages of the World -teoksessa vuodelta 2013 listataan 75 Iranissa kaytettya elavaa kielta. Tiedot eri kielten puhujamaarista ovat eri vuosilta.[102]

Iranin suurimmat kielet [102]
nimi puhujia vuosi muuta
Azeri 15,5 milj. 2010
Bakhtiari 1 milj. 2001 lounaisosa
Belutsi 856 000 1986 jakaantuu etela- ja lansibelutsiin
Domari 1,34 milj. 2000 romanikieli
Farsi 45 milj 2011
Gilaki 3,27 milj. 1993 Gilan alueella
Kaskai 1,5 milj. 1993 Farsin ja Kohkiluyehin ja Buyer Ahmadin provinsseissa
Kurdi 6,6 milj. 2000 kolme murretta yhteensa
Laki 1 milj. 2000 lansiosassa
Luri 2,4 milj. 2001 lansiosassa
Mazandarani 3,27 milj. 1993 Kaspianmeren rannalla
Turkmeeni 2 milj. 1997 Turkmenistanin lahialueella

Iranin vaestosta yli kaksi kolmasosaa puhuu jotain iranilaista kielta. Suurimmat iranilaiset ryhmat ovat persialaiset (50-60 prosenttia vaestosta), kurdit (noin 10 prosenttia), gilakit ja mazandaranit (10 prosenttia), lurit (2 prosenttia) ja belutsit (2 prosenttia). Turkkilaissukuisia vahemmistoja ovat azerit (n. 20 prosenttia) ja turkmeenit (2 prosenttia).[2] Muita etnisia vahemmistoja ovat muun muassa arabit (1 prosenttia), armenialaiset, assyrialaiset, talisit ja juutalaiset.

Vain persia arabialaisilla kirjaimilla kirjoitettuna on virallinen kieli.[103]

Islam on virallinen valtionuskonto - sen suositumpi haara on siialaisuus johon kuuluu 90-95 prosenttia iranilaisista (2011). 5-10 prosenttia kuluu sunnimuslimeihin,[2] jotka ovat enemmistona useimmissa muissa islaminuskoisissa maissa. Virallisesti tunnustettuja vahemmistouskontoja ovat juutalaisuus, kristinusko ja zarathustralaisuus. Lisaksi on muiden uskontokuntien, kuten Iranista lahtoisin olevan baha'ilaisuuden, kannattajia.[96]

Iranissa uskonnonvapaus taataan perustuslaissa, mutta vahemmistouskontoja rajoitetaan ankarasti ja niiden jasenet joutuvat vainon, vangitsemisten ja jopa kidutuksen uhreiksi. Open Doors -niminen jarjesto listaa joka vuosi maat sen mukaan, miten huonosti kristittyjen uskonnonvapaus niissa toteutuu ja miten paljon niissa esiintyy kristittyjen vainoa. Siina tutkitaan myos, onko kristittyja vangittu, pidatetty tai tapettu uskonsa vuoksi. Vuoden 2014 luettelossa Iran oli yhdeksanneksi pahiten kristittyja vainoava maa.[104] Myos Bahai-uskon harjoittajia vainotaan.[105]

Iranissa on vain vahan ihmisia, joilta on diagnostisoitu HIV tai AIDS. Vuonna 2012 HIV-positiivisia aikuisia arvioitiin olevan 70 800, eli 0,2 % aikuisista.[2] Antiretroviraalilaakitysta saa vain pieni osa tarvitsijoista.[106]

Farhang ("kulttuuri") on ollut Iranin sivilisaation keskipiste, ja monet iranilaiset ovat ylpeita perinnostaan ja asemastaan muinaisen kulttuurin jatkajina.
Hafezin muistomerkki Sirazissa

Iranilainen kulttuuri on yksi maailman pisimpaan sailyneita sivilisaatioita. Maahan on vuosien varrella vyorynyt yha uusia valloittajia, mutta sen sijaan etta he olisivat havittaneet iranilaista kulttuuria, valloittajat ovat itse iranilaistuneet.[107]

Iranin vuotuisista juhlista tarkein on uusivuosi, Nowruz, jota vietetaan kevatpaivantasauksen aikaan kevaan alkamisen kunniaksi. Sita on juhlittu ainakin kolmentuhannen vuoden ajan, legendan mukaan jaakauden paattymisesta asti. Uudenvuodenpaivana sotilaat saavat ylennyksensa, vankeja armahdetaan ja luontoa siivotaan talkoilla.[108]

Suuri osa Iranista on eramaata, ja ehka siksi puutarhat, kukat ja hedelmat ovat tarkeita aiheita, joita kuvataan niin matoissa kuin kirjallisuudessa ja runoudessakin.[107]

Iranilaisessa kodissa vain keittion ja kylpyhuoneen kayttotarkoitus pysyy samana. Muut huoneet ovat tarpeen mukaan ruokasaleja, olohuoneita tai makuuhuoneita. Tuolit eivat kuuluneet sisustukseen ennen 1800-lukua, ja edelleen pehmeilla matoilla istumista pidetaan usein kodikkaampana. Huoneiden monikayttoisyys on tarkeaa, silla vieraanvaraisuus edellyttaa, etta yovieraita voidaan majoittaa lyhyella varoitusajalla, ja sukulaiset ystavineen voivat tulla lyhyemmalle tai pitemmalle vierailulle koska tahansa.[107]

Iranilaisen ydinperheen maarittelee paivallispoydan koko. Usein saman suvun eri haaroja asuu samassa rakennuksessa tai pihapiirissa, mutta kaikki eivat silti syo yhdessa. Aikuiset lapset saattavat asua vanhempiensa luona myos naimisiin mentyaan ainakin jonkun aikaa. Koska avioliitto sitoo perheet tiukasti yhteen, on tarkeaa, etta itse kihlaparin lisaksi appivanhemmat tulevat keskenaan hyvin toimeen. Avioliiton jarjestaminen on ennen kaikkea tulevien anoppien tehtava. Moniavioisuus on sallittua, mutta ei kovin yleista.[107]

Unescon maailmanperintoluettelossa on Iranista kaksikymmentakahdeksan kulttuurikohdetta. Armenialaiset luostarit (Taddeuksen luostari, Stefanoksen luostari ja Dzordzorin kappeli), Bamin kulttuuriymparisto, Behistun, Esfahanin Perjantaimoskeija, Farsin sassanidiaikainen arkeologinen maisema, Golestanin palatsi, Gonbad-e Qabus, Hawramanin kulttuurimaisema, Meidan Emam, Meymandin kulttuurimaisema, Pasargadai, Persepolis, Persialaiset karavaaniseraljit, Persian qanatit, seikki Safi ad-Dinin khanqah ja mausoleumi, Shahr-i-Sokhta, Shushtarin vedensiirtojarjestelma Band-e Kaisar, Soltaniyeh, Susa, Tabrizin basaari,Takht-i Suleiman ja Tsogha Zanbil.[109]

Iranilainen keittio perustuu hedelmiin ja vihanneksiin. Liha, yleensa lampaanliha, on lisuke. Hiilihydraatteja saadaan riisista ja leivasta. Makeita paloja syodaan useammin iltapaivalla teen kanssa kuin jalkiruokana - ateria lopetetaan mieluummin tuoreisiin hedelmiin. Iranin eri alueilla on omia tyypillisia makeisiaan, joita viedaan tuliaisiksi ja tarjotaan vieraille. Naihin kuuluvat ruusuvedella maustettu nougat gaz ja sahramista, voista ja pistaaseista tehty nekkumainen sohan. Islamilaisessa Iranissa alkoholinkaytto on periaatteessa kiellettya mutta silti yleista. Juutalaiset, armenialaiset ja zarahustralaiset valmistavat paikallista viinia, ja pontikkaa tehdaan lahes joka kylassa.[107]

Persialaiset, kasinsolmitut matot ovat tarkea osa iranilaista kulttuuriperinnetta, seka edelleen merkittava vientituote. Hienoimmissa matoissa on satoja solmuja neliotuumalla, ja niiden valmistus vie vuosia. Mattojen kuva-aiheet ovat vuosisatoja vanhoja, mutta kutojat kehittavat, muuntelevat ja yhdistelevat niita vapaasti.[107]

Persialaisen kuvataiteen aarteisiin kuuluvat miniatyyrimaalaukset, joita kaytettiin kuvittamaan runoelmia ja klassisia tarinoita kuten Sahname. Toinen visuaalisen taiteen ilmentyma on kalligrafia. Modernit iranilaiset kuvataiteilijat kayttavat usein tyossaan elementteja molemmista.[107]

Iranin valtio on kieltanyt takatukan ja pyrkii edistamaan islamilaisia kampauksia.[110][111]

Kirjallisuus ja elokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]
Ferdowsin Sahname on persialaisen kirjallisuuden klassikko.
Leipomo Teheranissa

Persialainen kirjallisuus alkaa zarahustralaisuuden pyhista teksteista ja parthialaisten seka sassanidien valtakausien aikaisista kirjoituksista, jotka tunnetaan vain toissijaisten lahteiden kautta. Arabivalloituksen jalkeen 600-luvulla arabiasta tuli kirjallisuuden vallitseva kieli. Persian kieli palasi kirjallisuuteen 800-luvulla, ja sita seuraavilla vuosisadoilla klassinen persialainen kirjallisuus kukoisti.[112]

Lansimaissa tunnetuin tuon ajan persialainen runoilija on epailematta Omar Khaijam (1050-1123). Persiassa hanet tunnettiin ennen kaikkea luonnontieteilijana.[113] 1900-luvulla itsenaisyystaistelu ja lansimaiset vaikutteet muuttivat runoutta suoraviivaisemmaksi, ja poliittiset ja yhteiskunnalliset teemat yleistyivat. 1900-luvun tunnustettuja kirjailijoita ovat Ali-Mohammad Afghani ja Jamal Mir-Saadeghi.[112]

Iranilaiset elokuvat ovat tunnettuja, Iran on saanut 300 kansainvalista elokuvapalkintoa viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana. Nykypaivan iranilainen elokuva tunnetaan ulkomailla erityisesti "uudesta aallosta" ("Iranian New Wave"), jonka tunnetuimpia edustajia on muun muassa Jafar Panahi. Iranilaisessa uudessa aallossa yhdistetaan kasikirjoitettua ja nayteltya fiktioelokuvaa dokumenttimaiseen toteutukseen, jossa tapahtumapaikat ja sivuhenkilot ovat aitoja ja nayttelijat ovat usein tekemisissa tavallisten iranilaisten kanssa. Yksi tunnetuimmista esimerkeista on vuonna 2006 ilmestynyt elokuva Naiset paitsiossa, joka kuvattiin kokonaisuudessaan Iranin ja Bahrainin valisen MM-karsintaottelun aikana. Useimmat uuden aallon elokuvat kasittelevat kriittisesti iranilaisen yhteiskunnan oloja, kuten naisten asemaa, minka vuoksi monen niista esittaminen on kielletty Iranin sisalla. Brittilainen koomikko Sacha Baron Cohen on toistuvasti hyodyntanyt iranilaisen uuden aallon metodeja toissaan, tunnetuimpana esimerkkina elokuva Borat.

Kansainvalisesti menestynein iranilainen elokuvaohjaaja lienee Abbas Kiarostami.[114]

Tiedotusvalineet

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Lehdistonvapaus on Iranissa ollut suhteellisen suurta Khatamin hallintokaudelta alkaen. Konservatiivit pyrkivat kuitenkin kiristamaan lehdiston valvontaa. Maassa ilmestyy noin 20 valtakunnallista sanomalehtea paivittain, mutta harvat iranilaiset lukevat lehtea joka paiva. Sen sijaan televisiota katsoo paivittain 80 prosenttia iranilaisista. Valtion televisioyhtio IRIB lahettaa ohjelmaa 12 valtakunnallisella kanavalla ja 30 paikalliskanavalla. Ulkomaankanavien seuraaminen omalla satelliittilautasella on periaatteessa kiellettya, mutta kaytannossa varsin suosittua, ja viranomaiset ummistavat silta usein silmansa.[115]

Iranin islamilainen hallintokoneisto paatti lokakuussa 2006 taistella lansimaisia vaikutuksia vastaan kieltamalla nopeat nettiyhteydet. Palveluntarjoajia on kasketty rajoittamaan tiedonsiirtonopeudet maksimissaan nopeuteen 128 kbps.[116] Iranilaiset kansanedustajat, akateemikot ja palveluntarjoajat tuomitsevat hallituksen maarayksen.

Iran on osallistunut olympialaisiin ensimmaisen kerran vuonna 1900 ja vuodesta 1948 alkaen varsin saannollisesti. Silla on ollut talviolympialaisissa tyypillisesti muutaman hengen ja kesaolympialaisissa 20-50 hengen joukkue.[117]

Helmikuussa 2016 Iranin jalkapallomaajoukkue oli FIFA-rankingissa sijalla 44.[118] Maan koripallomaajoukkue voitti Aasian-mestaruuskilpailut vuosina 2007 ja 2009. Aasian-mestaruuden myota maa selviytyi ensimmaista kertaa lajin maailmanmestaruuskilpailuihin vuonna 2010.[119]

  1. | a b Iran Statistical Yearbook 1391 (2012-2013). Chapter 2. Population (pdf) (Iranin tilastoksekuksen vuosikirjan (persialaisen kalenterin vuosi 1391 eli 2012-2013) vaestoa kasitteleva luku 2. Taulukko 2.2 vaestoarvio 2013 Iranille ja sen eri provinsseille, s. 99. Taulukko 2.7 vetaa yhteen provinssin vaestotiedot VL1390 eli 2011, julkaisun s. 108. Iranin yli 100 000 asukkaan kaupungit listataan taulukossa 2.10 sivuilla 116-117) Statistical Centre of Iran (via amar.org.ir). Viitattu 15.12.2015. (englanniksi)
  2. | a b c d e f g h i j k l m Iran The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  3. | a b c d Iran CIA World Factbook. Viitattu 10.10.2024.
  4. | Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. | Time Zone in Iran timeanddate.com. Viitattu 10.10.2024.
  6. | Confirmed: Iran Removes DST timeanddate.com. 2023. Viitattu 10.10.2024.
  7. | Iran profile BBC News Middle East. BBC World News. Viitattu 13.5.2013.
  8. | a b Janet Afary, Khosrow Mostofi: iran: Resources and power Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.9.2024.
  9. | OPINION: Iran's Citizen's Income Scheme and its Lessons Basic Income. 2012. Viitattu 11.10.2024.
  10. | Iran introduced a basic income scheme, and something strange happened World Economic Forum. 31.5.2017. Viitattu 17.6.2025. (englanniksi)
  11. | Everywhere basic income has been tried, in one map Vox. 19.2.2020. Viitattu 17.6.2025. (englanniksi)
  12. | a b c d e f g Timeline Iran BBC News
  13. | Topography Iran: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.
  14. | Help too late, say quake survivors CNN 2002. Viitattu 4.1.2010 (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  15. | Jorg Reichert: Geological situation of Iran A metallogenetic model for carbonate-hosted non-sulphide zinc deposits based on observations of Mehdi Abad and Irankuh, Central and Southwestern Iran. 2007. Martin-Luther-Universitat Halle-Wittenberg. Viitattu 15.1.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  16. | Iran - Geology APS Review Gas Market Trends. 2.4.2007. Viitattu 4.1.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  17. | a b Water resources in Iran Fanack. Viitattu 8.10.2024.
  18. | a b c d e G.A. Heshmati: Vegetation characteristics of four ecological zones of Iran 2007. International Journal of Plant Production (IJPP). Viitattu 31.5.2014. (englanniksi)
  19. | A Botanical Paradise in The Zagros Mountains of Iran Ecological and Environmental Change Research Group, University of Bergen. Viitattu 5.1.2011. (englanniksi)
  20. | Acinonyx jubatus ssp. venaticus IUCN Red List
  21. | Ecotourism Attractions (Wayback archive) Iran Tourism Official Site. Viitattu 31.5.2014.
  22. | Lean times for Iran caviar fishermen BBC 2005. Viitattu 29.12.2010 (englanniksi)
  23. | Hirkan National Park Lairweb
  24. | Iran Wild Frontiers Visit Our Iran. 2023. Viitattu 11.10.2024.
  25. | Country Guide Iran (Wayback archive) BBC Weather. Viitattu 31.5.2014.
  26. | Pre-Achaemenid Iran, Immigration of the Medes and the Persians ja Alexander the Great Iran: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.
  27. | Axworthy, Michael: Iranin historia - Mielen valtakunta, s. 94. Suomentanut Kilpelainen, Tapani. Into, 2007.
  28. | Ernest Renan: Islam and Science. A Lecture presented at la Sorbonne 29 March 1883 (Englanninkielinen kaannos: Sally P. Ragep 2011) mcgill.ca. 29.3.1883. Viitattu 14.10.2020. (englanniksi)
  29. | Abdolhossein Zarinkoob: Two Centuries of Silence, s. 67. Authorhouse, 2016. (englanniksi)
  30. | The Safavids 1501-1722 Iran: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.
  31. | The Constitutional Revolution Iran: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.
  32. | The Challenge of Iran Iran Primer
  33. | World War II and the Azer crisis Iran: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.
  34. | Timeline of Iran's Foreign Relations Iran Primer
  35. | https://sputniknews.com/business/201709171057456688-china-10billion-credit-for-iran/
  36. | https://www.forbes.com/sites/wadeshepard/2017/08/01/russia-and-iran-partner-up-as-the-us-turns-its-back/#36251d585f63
  37. | Iran country profile BBC News. 24.9.2018. Viitattu 9.3.2020. (englanniksi)
  38. | Yhdysvallat palauttaa kaikki Iranin-vastaiset pakotteet Yle Uutiset. Viitattu 9.3.2020.
  39. | Maalaispojasta konfliktinhimoiseksi johtajaksi - Tallainen mies oli Yhdysvaltain iskussa kuollut kenraali Qassem Suleimani Yle Uutiset. Viitattu 9.3.2020.
  40. | "Koko kaupunki haisee kuin ruumishuone" - Iran kamppailee kestokykynsa rajoilla koronavirusepidemiaa vastaan ja pyytaa apua ulkomailta Yle Uutiset. Viitattu 9.3.2020.
  41. | Koronavirus niittaa Iranin hallintoa: Korkea-arvoinen laakintaviranomainen ja 23 parlamentin jasenta sairastui Ilta-Sanomat. 3.3.2020. Viitattu 9.3.2020.
  42. | Q&A: Iran parliamentary election 7.3.2008. BBC. (englanniksi)
  43. | Iran condemns EU accusations over parliamentary election 18.3.2008. Kansan paivalehti. (englanniksi)
  44. | Alkoholin suurkulutus huolestuttaa Teheranissa www.hs.fi. 16.5.2012 10:38. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.6.2012.
  45. | Iran aikoo teloittaa kaksi ihmista alkoholin juonnista www.hs.fi. 25.6.2012 11:17. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.6.2012.
  46. | 8- The Leader or Leadership Council Perustuslaki, artiklat 107-110 (englanniksi)
  47. | Rafsanjani to lead key Iran body BBC news 4.9.2007 (englanniksi)
  48. | Assembly of Experts Organizational Chart of the Islamic Republic of Iran. United Against Nucllear Iran. Viitattu 8.10.2024.
  49. | Han seuraa Raisia Iranin presidenttina Iltalehti. 20.5.2024. Viitattu 20.5.2024.
  50. | Iranin presidentinvaalit voitti uudistusmielinen Masoud Pezeshkian Yle Uutiset. 6.7.2024. Viitattu 7.7.2024.
  51. | 6.1-The Islamic Consultative Assembly Perustuslain 64 artikla (englanniksi)
  52. | Analyzing Iran's Domestic Political Landscape: 2008 and Beyond Brookings. Viitattu 25.12.2010 (englanniksi)
  53. | Iran elections: Record low turnout but hardliners set for win BBC News. 23.2.2020. Viitattu 26.2.2020. (englanniksi)
  54. | Pontinen, Pirkko: Aanestysinto Iranin vaaleissa romahti - kansa protestoi vanhoillista pappisvaltaa vastaan YLE Uutiset. 23.2.2020. Viitattu 26.2.2020.
  55. | 6.2- Powers and Authority of The Islamic Consultative Assembly Perustuslain 91 artikla (englanniksi)
  56. | a b c d Opposition Political Parties in Exile U.S. Library of Congress.
  57. | http://www.usembassy.it/file2003_08/alia/a3081704.htm
  58. | Iranin maanpakolaisliike: "Lisaa loikkauksia tulossa" Yle.fi, Uutiset. 14.9.2010. Viitattu 14.9.2010.
  59. | Helsingin-lahetyston diplomaatti erosi Iranin "julman hallinnon" takia Hs.fi. 11.9.2010. Viitattu 14.9.2010.
  60. | Iran's Green Movement One Year after the Protests Qantara. Viitattu 15.1.2011. (englanniksi)
  61. | Jeremy Leggett, Viimeiset pisarat, Hupeneva oljy, lampeneva ilmasto Like 2007 (Half Gone - Oli Gas Hot Air and the Global Energy Crisis 2005, Sivut: Lahi-ita s. 102
  62. | IAEA: Iran rikastaa uraania jo vuonna 2011, HS 17.11.2009 I B3
  63. | Russia agrees to build nuclear power plants in Iran World Bulletin. Viitattu 31.5.2014.
  64. | Iran has shares in French nuclear facility Herald Scotland 2007
  65. | Iran aloitti ydinvoimalan tankkauksen Tekniikka ja Talous 26.10.2010
  66. | Was Stuxnet Built to Attack Iran's Nuclear Program? 2010. PC World. Viitattu 16.1.2011. (englanniksi)
  67. | Security Council Demands Iran Suspend Uranoium Enrichment YK. (englanniksi)
  68. | a b U.S. does not believe Iran is trying to build nuclear bomb latimes.com.
  69. | http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-16674660
  70. | U.S. Is Studying Military Strike Options on Iran Washongton Post 2006 (englanniksi)
  71. | Q&A: Iran nuclear issue BBC News 8.10.2010 (englanniksi)
  72. | U.S. Assures Israel That Iran Threat Is Not Imminent NY Times 20.8.2010 (englanniksi)
  73. | Iran paatti aloittaa uraanin rikastamisen maanalaisessa tehtaassa Yle Uutiset. Viitattu 9.3.2020.
  74. | a b Iranin ydinsopimus murenee edelleen - Iran esti IAEA:n tarkkailijan paasyn Natanzin ydinlaitokseen Yle Uutiset. Viitattu 9.3.2020.
  75. | Iran to end child executions 2008. Amnesty. Viitattu 15.1.2011. (englanniksi)
  76. | Document - Iran: Fear of imminent execution: Delara Darabi 2009. Amnesty.org. Viitattu 15.1.2011. (englanniksi)
  77. | Iranian woman sentenced to be stoned to death may be hanged instead 2011. Telegraph. Viitattu 31.5.2014.
  78. | Iran's grim history of death by stoning 2010. BBC. Viitattu 31.5.2014.
  79. | World Watch List 2021 Open Doors. Viitattu 12.11.2021. (englanniksi)
  80. | Where in the world is the worst place to be a Christian? The Guardian. 27.7.2015. Viitattu 14.11.2021. (englanniksi)
  81. | Ihmisoikeusjarjesto: Iran tuomitsee homoja kuolemaan 2010. Yle.fi. Viitattu 30.3.2019.
  82. | Iran: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 24.11.2022. (englanniksi)
  83. | Iran protests: Mahsa Amini's death puts morality police under spotlight BBC News. 22.9.2022. Viitattu 25.9.2022.
  84. | Simila, Ville: Iranin "huivikapina" on saanut maan johdonkin arvostelemaan siveyspoliisin mielivaltaa - "Ihmisilla on selvasti mennyt kuppi nurin", tutkija sanoo Helsingin Sanomat. 21.9.2022. Viitattu 25.9.2022.
  85. | U.S. Relations With Iran 2013. US Department of State. Viitattu 31.5.2014.
  86. | Timeline of Iran's Foreign Relations USIP. Viitattu 31.5.2014.
  87. | Saudi Arabia cuts diplomatic ties with Iran www.aljazeera.com. Viitattu 9.3.2020.
  88. | Bahrain cuts diplomatic ties with Iran www.aljazeera.com. Viitattu 9.3.2020.
  89. | Iran reported that Iran's army has achieved self-sufficiency in producing military equipment 2012. Army recognition. Viitattu 31.5.2014.
  90. | Jonathan Marcus: Why Saudi Arabia and Iran are bitter rivals BBC News. 16.9.2019. Viitattu 9.3.2020. (englanniksi)
  91. | Provinces Citypopulation
  92. | Provinces of Iran Statoids
  93. | Industralization III: Post-revolutionary period. Encyclopedia Iranica. Viitattu 15.1.2011 (englanniksi)
  94. | Iran Khodro, SAIPA deny interest in bankrupt British MG Rover Payvand Iran News 2005. Viitattu 15.1.2011 (englanniksi)
  95. | Free Trade Zones Salaam Iran. Viitattu 15.1.2011 (englanniksi)
  96. | a b Background Note Iran (Previous versions) 2011. US Department of State. Viitattu 31.5.2014.
  97. | https://www.ceicdata.com/en/indicator/iran/external-debt--of-nominal-gdp
  98. | Statistics 2013 (s. 29, 22, 23) OPEC. Viitattu 31.5.2014.
  99. | Verification and monitoring in the Islamic Republic of Iran in light of United Nations Security Council resolution 2231 (2015) IAEA. 2024. Viitattu 11.10.2024.
  100. | Bushehr Nuclear Power Plant (BNPP) Nuclear Threat Initiative. Viitattu 11.10.2024.
  101. | a b c Getting there Lonely Planet. Viitattu 30.12.2010 (englanniksi)
  102. | a b Lewis, M. Paul (ed.): Ethnologue: Languages of the World, 17 edition. Dallas, Tex.: SIL International, 2013. Teoksen verkkoversio Viitattu 31.5.2014. (englanniksi)
  103. | The Persian Language Iran: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987.
  104. | Country profiles 2014 Open doors. Viitattu 31.5.2014.
  105. | The Situation of the Baha'is in Iran Bahai Topics. Viitattu 15.1.2011 (englanniksi)
  106. | Iran sees dramatic rise in HIV infections 2013. Guardian. Viitattu 31.5.2014.
  107. | a b c d e f g Wlliam O. Beeman (toim.): Culture of Iran Countries and Their Cultures. Viitattu 29.12.2010. (englanniksi)
  108. | Happy Nowruz and New Iranian Year Iran Review. Viitattu 31.5.2014.
  109. | Properties inscribed on the World Heritage List Unesco World Heritage Convention. Viitattu 12.10.2024.
  110. | Anita Singh Iran government issues style guide for men's hair Daily Telegraph 05 July 2010
  111. | Saeed Ahmed and Mitra Mobasherat: Iran promotes 'Islamic' haircuts, CNN, July 8, 2010.
  112. | a b Literature Iran Tour. Viitattu 3.1.2011. (englanniksi)
  113. | Omar Khayyam = Umar-i-Khayyam (1048-1131) Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
  114. | Before he was famous Guardian 2002 (englanniksi)
  115. | Iran Country Profile BBC News (englanniksi)
  116. | Iran bans fast internet to cut west's influence Guardian 2006 (englanniksi)
  117. | iran in olympics Sport Reference. Viitattu 15.1.2011 (englanniksi)
  118. | Associations: Iran FIFA, Viitattu 21.2.2016 (englanniksi)
  119. | Iran retain title in style 16.8.2009. FIBA. Viitattu 28.12.2010. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]
  • Vihervuori, Marita & Schreiberhuber, Hermine: Iran, maa mullahin varjossa Allahin nimeen. Helsingissa: Otava, 1989. ISBN 951-1-10387-3
  • Alavi, Nasrin: Me olemme Iran. (Suomennos: Sari Kumpulainen. - Suomennettu englanninkielisesta laitoksesta We are Iran: The Persian blogs, 2005.) Helsinki: Avain, 2007. ISBN 978-952-5524-36-9
  • Liimatainen, Liisa: Iran: Huntu ja haaste: Yritys ymmartaa Iranin yhteiskuntaa. (Pystykorvakirja) Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2009. ISBN 978-952-01-0231-9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]
  • Encyclopaedia Iranica 1996, 2008-2009. Center for Iranian Studies, Columbia University. Viitattu 13.1.2011. (englanniksi)