Dark Mode

Siirry sisaltoon

Filippiinit

Wikipediasta

Filippiinien tasavalta
Republika ng Pilipinas
Republic of the Philippines

lippu
vaakuna

Filippiinien sijainti
Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Bongbong Marcos
Paakaupunki Manila (1 846 513 as.)
Muita kaupunkeja Quezon City (2 173 831 as.)

Davao (1 147 116 as.)
Cebu City (866 171 as.)

Lapu-Lapu City (292 530 as.)
Pinta-ala
- yhteensa 300 000 km2[1] (sijalla 70)
- josta sisavesia 0,6 %
Vakiluku (2024) 118 277 063[2] (sijalla 13)
- vaestotiheys 300 as. / km2
- vaestonkasvu 1,56 %[2] (2024)
Viralliset kielet filipino, englanti
Valuutta Filippiinien peso (PHP)
BKT (2024)
- yhteensa 1 202 mrd. USD[2] (sijalla 31)
- per asukas 10 400 USD
HDI (2019) 0,718[3] (sijalla 107)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
- maatalous 9,1 %[2]
- teollisuus 27,7 %[2]
- palvelut 63,2 %[2]
Aikavyohyke UTC+8
- kesaaika ei kaytossa
Itsenaisyys
- Espanjasta
(julistettu)
- Yhdysvalloista:
12. kesakuuta 1898

4. heinakuuta 1946
Lyhenne PH
- ajoneuvot: RP
- lentokoneet: RP
Kansainvalinen
suuntanumero		 +63
Tunnuslause Maka-Diyos, Maka-tao, Makakalikasan at Makabansa
(Jumalan, ihmisten, luonnon ja maan rakkauden vuoksi)
Kansallislaulu "Lupang Hinirang"

Infobox OKNimi-testi OK

Filippiinien tasavalta eli Filippiinit on 7 641[4] saaren ja noin 110 miljoonan asukkaan trooppinen saaristovaltio Kaakkois-Aasiassa.[5] Suurin osa asukkaista elaa 11 saarella. Alueella on usein maanjaristyksia ja 20 toimivaa tulivuorta. Se on myos trooppisten hirmumyrskyjen reitilla.

Yhdysvallat sai Filippiinit Espanjalta Espanjan-Yhdysvaltain sodassa. Espanjan ja Yhdysvaltojen seka katolisen kirkon vaikutus nakyvat edelleen maan kulttuurissa ja hallintojarjestelmassa, jotka muistuttavat monessa suhteessa latinalaisen Amerikan maita. Naiden tavoin myos Filippiinien yhteiskuntarakennetta leimaa jyrkka sosiaalinen eriarvoisuus, joka karjistyy maanomistusoloissa. Kapea, alkujaan espanjalaisperainen ylaluokka omistaa maat, ja koyhien talonpoikien kapinointi on toistuvasti kukistettu kovakouraisesti. Ferdinand Marcos hallitsi maata lahes yksinvaltiaana yli 20 vuoden ajan, kunnes kansa pakotti hanet eroamaan 1986.[6]

Saaret saivat nimensa Espanjan kuninkaan Filip II:n mukaan Fernao de Magalhaes saavuttua saarille 1500-luvulla.[7][8] Filippiinien vallankumouksen aikana saaret nimettiin ensimmaisen kerran Filippiinien tasavallaksi.[9] Nimea "Filippiinit" kaytettiin myos sen jalkeen, kun saaret paatyivat Yhdysvaltojen alusmaaksi.[10]

Filippiineilla on keskusteltu myos maan nimeamisesta uudelleen, koska nimi "Filippiinit" koetaan siirtomaa-aikaiseksi. Viimeisin merkittava ehdotus tuli vuonna 2019 maan silloiselta presidentilta Rodrigo Dutertelta, joka kannatti nimea Maharlika, joka on peraisin malaijista ja tarkoittaa kuta kuinkin "jalona luotu".[11][12][13]

Valikoima muita hylattyja nimiehdotuksia ovat mm.:

Nimiehdotus Nimen taustaa Huomioita Lahde
Rizalia Jose Rizalian mukaan kiistanalainen, koska Rizal ei kannattanut Filippiinien itsenaisyytta vaan autonomiaa Espanjan alaisuudessa [14][15]
Malaysia pan-malajismin mukaan; kaikkien Malaijien saariston asukkaiden tulisi kuulua samaan valtioon. ehdotus nimesta tehtiin Filippiinien senaatissa vuonna 1962, mutta se ei edennyt loppuun asti ennen kuin Malesia itsenaistyi ja otti nimen omaan kayttoonsa [16][17]
Haring Bayang Katagalugan kaantyy kuta kuinkin "Suvereeni tagalogien maa" kiistanalainen, koska viittaa vain yhteen Filippiinien monista etnisista ryhmista [18][19]
Filippiinien kartta.

Filippiinit on 7 641 saaren saaristovaltio, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 300 000 km2.[20] Saaristoa rajoittaa idassa Filippiinienmeri, lounaassa Sulunmeri seka lannessa ja pohjoisessa Etela-Kiinan meri. Saaristo on 1 850 kilometria pitka, ja se jaetaan kolmeen ryhmaan. Pohjoisessa on Luzonin saariryhma, johon kuuluvat Luzon, Mindoro ja Palawan, ja sen etelapuolella on Visayas, jonka keskeisimpia saaria ovat Bohol, Cebu, Leyte, Masbate, Negros, Panay ja Samar. Etelaisimpaan ryhmaan kuuluvat Mindanao ja sen lahisaaret.[21] Luzon ja Mindanao ovat suurimmat saaret, ja 11 suurinta saarta kasittaa 94 prosenttia maan pinta-alasta.[22]

Pinnanmuodot ja vesistot

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Suurin osa saaristosta on vuoristoista, ja rannikkotasanko on kapea. Vuoriketjut kulkevat paasaantoisesti pohjois-etelasuunnassa. Maan huomattavin vuoristo on Luzonin keskivuoristo, Cordillera Central. Pisin vuoriketju on puolestaan Luzonin Sierra Madre. Saaren keskitasanko ei puolestaan kohoa suurimmalta osaltaan yli 30 metriin. Filippiinien korkein vuori on puolestaan Mindanaon etelarannikolla sijaitseva Apovuori, joka on 2 954 metria korkea. Suurimmalla osalla Visayasin saarista on pohjois-etelasuuntainen keskusvuoristo. Negrosilla tulivuori Kanlaon on 2 465 metrin korkuinen.[23]

Luzonin tarkeimmat joet ovat Cagayan, Agno Pampanga, Pasig ja Bicol. Cagayan virtaa lapi Luzonin pohjoisen tasangon, kun taas keskitasangolla virtaavat Agno ja Pampanga. Manilan lapi virtaava Pasig oli aikoinaan taloudellisesti tarkea joki. Mindanaon merkittavimmat joet ovat koillisosan Agusan ja lounaisosan Rio Grande de Mindanao. Palawanin saarella Puerto Princesan kansallispuistossa on puolestaan ainutlaatuinen maanalainen jokiverkosto.[24]

Filippiinien suurin jarvi on Luzonilla sijaitseva Laguna de Bay, joka on 922 neliokilometrin laajuinen. Sen etelapuolella suuressa kalderassa oleva Taaljarvi, jonka keskella kohoaa Taalin huippu.[24]

Tulivuoret ja maanjaristykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Filippiinit sijaitsee geologisesti Tyynenmeren tulirenkaassa, ja Filippiinit muodostaa oman mannerlaattansa Euraasian ja Tyynenmeren laattojen valissa.[25] Filippiinien vulkanologian ja seismologian instituutti listaa maassa olevan 24 aktiivista tulivuorta.[26] Maassa onkin tapahtunut monia merkittavia purkauksia. Jo sammuneeksi luultu Pinatubo purkautui vuonna 1991 ja aiheutti yhden 1900-luvun suurimmista purkauksista. Filippiinien tulivuoret ovat monenmuotoisia aina lahes taydellisen kartiomaisesta Mayonista vanhempiin kuluneisiin vuoriin.[23]

Filippiinien etelaisilla saarilla vallitsee paivantasaajan ilmasto, jossa sateita saadaan ympari vuoden. Keski- ja pohjoisosissa on trooppinen ilmasto, johon liittyy yksi sadekausi vuodessa. Useimmissa osissa sataa eniten heinakuusta lokakuuhun, jolloin Aasian monsuuni vaikuttaa Tyynenmeren ilmavirtauksiin. Elokuusta lokakuuhun esiintyy taifuuneiksi kutsuttuja trooppisia hirmumyrskyja, jotka kehittyvat Etela-Kiinan merella.[27]

Vaikka lampotila on kohtuullisen tasainen ympari Filippiineja, sadannassa on selvia eroja. Etela-Kiinan meren rannikko on selvasti jakautunut kuivaan kauteen ja sadekauteen. Paasaantoisesti maan itaosissa kuivakausi on lyhempi kuin lansiosissa.[28] Manilassa vuoden kuumimman kuukauden, huhtikuun, keskimaarainen ylin lampotila on 33,5 astetta ja viileimman eli tammikuun keskimaarainen alin 23,5 astetta. Elokuussa saadaan keskimaarin 486 mm sadetta, helmikuussa alle 10 mm.[29]

Luzonin ja Mindanaon vuoristoisilla alueilla kasvaa sademetsaa. Sademetsissa elaa myos filippiinienkotka ja noin 500 muuta lintulajia, seka 800 orkidealajia ja 8 500 muuta putkilokasvilajia.[22]

Paaartikkeli: Filippiinien historia

Varhaishistoria ja islam

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Saarten varhaisten asukkaiden uskotaan olleen negriitteja, joiden muuttaessa Filippiineilta oli maayhteydet Malesiaan ja Kiinaan.[7] Negriittien uskotaan tulleen alueelle noin 30 000 vuotta sitten. Viimeisimman jaakauden jalkeen maayhteys saarille katkesi, mutta sen jalkeenkin ihmisia on saapunut meritieta pitkin. Ensimmaiset asukkaat jarjestaytyivat barangay-nimisiksi kyliksi, joita johti datu.[30]

Vuonna 1380 islamin levittaytyminen alkoi Sulusta ja Mindanaosta.[7] Vuoteen 1565 mennessa se oli levinnyt Manilaan asti. Islamin mukana tuli sulttaanien ylipaallikkyyteen perustuva hallintojarjestelma.[30]

Espanjalaisten aika (1565-1898)

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Magalhaes saapui saarille 1521, jolloin siella oli jo itsenaisia kuningaskuntia. Magalhaes tapettiin Filippiineilla, kun han sekaantui kahden paikallisen hallitsijan kiistoihin. Hanet tappoi Lapulapu-niminen hallitsija, jota pidetaan Filippiinien kansallissankarina. Osa Magalhaesin joukoista pakeni ja toi Eurooppaan erilaisia kalleuksia, mista Espanjan kuningashuone innostui ja lahetti alueelle uusia valloittajia.[31] Espanja valloitti saaret ja hallitsi niita 300 vuotta. Saaret nimettiin kuningas Filip II:n mukaan.[7] Saaria hallittiin Uudesta-Espanjasta, jonka paakaupunkina oli Mexico. Historian tuloksena on aasialainen maa, jossa on paljon latinalaisamerikkalaisia piirteita.[32] Filippiinit on Ita-Timorin ohella ainoa katolinen maa Aasiassa.[33]

Filippiinit liitettiin vuonna 1565 Espanjan kruunulle, kun Miguel Lopez de Legazpi saapui saarille. Espanjalaiset valloittivat kesakuussa 1571 Manilan ja karkottivat siella asuneet muslimit Mindanaon saarelle.[31] Espanjalaiset kayttivat hyvakseen perinteista yhteiskuntajarjestelmaa: barangayn johtajat datukit saivat veronkanto-oikeuden ja edustivat paikallisia Espanjan aluehallinnossa.[34]

Filippiineilla oli espanjalaisaikana useita vastarintapesakkeita, mutta mitaan varsinaista yhtenaista kansannousua ei noussut moniin vuosikymmeniin. Mindanaon saaren moroja espanjalaiset eivat missaan vaiheessa kuitenkaan onnistuneet kokonaisuudessaan alistamaan.[35] Tyypillista varhaisille kansannousuille oli lahinna kansalaisoikeuksien tasa-arvoistaminen. Kapinoissa vaadittiin, etta kristityksi kaantyneet filippiinilaiset hyvaksyttaisiin tasaveroisiksi ihmisiksi.[36]

250 filippiinilaista sotilasta nousi tammikuussa 1872 Caviten kapinaan, joka kuitenkin kukistettiin paivassa. Kapinan johtajina pidetyt kolme pappia Mariano Gomez, Jose Burgos ja Jacinto Zamora teloitettiin, ja heista tuli itsenaisyystaistelun ensimmaiset marttyyrit. Itsenaisyystaistelun tunnetuin hahmo oli Jose Rizal, joka oli vuonna 1888 ollut perustamassa Propaganda-liiketta.[37] Han perusti vuonna 1892 Liga Filipinan, joka oli tarkoitus levittaytya koko saaristoon. Rizal karkotettiin kuitenkin pian taman jalkeen Manilasta Mindanaoon, missa han muun muassa kirjoitti tagalogin ensimmaisen kieliopin.[38]

Muutamat Liga Filipinan jasenet perustivat vuonna 1892 Katipunan-salaseuran. Se tavoitteli Filippiineille taytta itsenaisyytta. Itsenaisyys katsottiin olevan saavutettavissa ainoastaan aseellisen kapinan avulla. Tunnetuin perustajajasenista oli Andres Bonifacio.[38] Hanen johdollaan Katipunan aloitti vallankumouksen. Ensimmainen kapinayritys kuitenkin epaonnistui taysin, ja muun muassa Jose Rizal teloitettiin taman jalkeen. Bonifacio menetti suosionsa, ja vallankumouksellisten johtoon liittyi Emilio Aguinaldo. Hanen johdollaan kapinalliset saivat kasiinsa espanjalaisten aseita, mika kaansi sotaonnen. Samaan aikaan espanjalaiset joutuivat lahettamaan miehia kukistamaan kapinaa Kuubassa. Aguinaldo valittiin maaliskuussa 1897 vallankumoushallituksen presidentiksi.[39]

Katipunan ei enaa kuitenkaan vaatinut itsenaisyytta mutta esitti jesuiittojen karkottamista maasta, Filippiinien edustajaa Espanjan parlamenttiin ja rahallista vahingonkorvausta. Espanja halusi pikaisen ratkaisun, koska se oli samaan aikaan sodassa Yhdysvaltojen kanssa. Se suostuikin Katipunanin vaatimuksiin silla ehdolla, etta Aguinaldo lahtisi kannattajineen maasta. Kun Yhdysvallat oli edennyt aivan Filippiinien edustalle, laivaston komentaja George Dewey lupasi Aguinaldolle, etta Yhdysvallat tukisi Filippiinien itsenaisyytta, jos se auttaisi sodassa espanjalaisia vastaan.[40] Pariisin rauhansopimuksen mukaan Espanja sai 20 miljoonaa dollaria Filippiinien siirtymisesta Yhdysvaltojen omistukseen. Oli selvaa, etta Yhdysvallat ei voinut hyvaksya itsenaista Filippiinien tasavaltaa.lahde?

Yhdysvaltojen miehitys (1898-1946)

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Filippiinit oli jo julistautunut itsenaiseksi ja soti Yhdysvaltoja vastaan. Yhdysvallat aloitti sodan Filippiineja vastaan 4. helmikuuta 1899 Manilan taistelulla. Sota loppui virallisesti 1901, mutta taisteluja kaytiin viela 1913. Filippiinit karsi sodassa suurta tuhoa, ja kun viimeiset filippiinilaiset oli lyoty, kuolleita oli 600 000.[41]

Vuonna 1916 Yhdysvallat lupasi Filippiinien saavan itsehallinnon. Vuonna 1934 alkoi itsehallinnon aikakausi, jonka oli tarkoituksena valmistella vuoteen 1944 suunniteltua itsenaistymista. Vuodesta 1935 lahtien maan virallisena nimena oli Filippiinien yhteiso. Toinen maailmansota sotki suunnitelmat.

Yhdysvaltojen hallinnon aikana englannin kieli tuli espanjan tilalle hallinnon ja liike-elaman kieleksi. Katolinen kirkko menetti valtionkirkon asemansa, silla Yhdysvaltojen laki takaa uskonnonvapauden eika suosi mitaan tiettya uskontoa.

Toinen maailmansota ja itsenaisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Toisessa maailmansodassa Japani valloitti saaret. Japanilaiset syyllistyivat Filippiineilla sotarikoksiin. Niista tunnetuimmat ovat sodan alkuvaiheessa tapahtunut Bataanin kuolemanmarssi ja vuonna 1945 tapahtunut Manilan veriloyly.

Sodan loppuvaiheessa Yhdysvallat valloitti Filippiinit lyhyeksi ajaksi takaisin, mutta jo vuonna 1946 Filippiinit itsenaistyi. Yhdysvallat sai kuitenkin pitaa saarilla sotilastukikohtiaan. Rauha Japanin kanssa solmittiin 1951, ja Filippiinit sai runsaat sotakorvaukset.[42]

Kommunistihenkinen Huk-kapina (1945-1953) tukahdutettiin presidentti Ramon Magsaysayn johdolla. Hanen seuraajansa Carlos P. Garcia (1957-1961) ja Diosdado Macapagal (1961-1965) pyrkivat lahentymaan aasialaisiin naapurimaihin, toteuttamaan uudistusohjelmia ja kehittamaan kansantaloutta monipuolisemmaksi.[43]

Marcosin aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Vuonna 1965 presidentiksi valittiin Ferdinand Marcos. Hanen uudelleenvalintansa yhteydessa 1969 puhuttiin vaalivilpista. Vuonna 1972 julistettiin poikkeustila, ja vuonna 1973 perustuslaki antoi Marcosille yksinvallan.[42] Marcosin aikana maassa rehotti korruptio ja hyva veli -politiikka. Talouskehitys kaantyi kurjistumiseksi, ja kuka tahansa saattoi joutua vangituksi tai pidatetyksi.[43] Oppositiojohtaja Benigno Aquino tuomittiin kuolemaan, mutta han sai matkustaa Yhdysvaltoihin sairaalahoitoon. Kun han palasi, hanet ammuttiin lentokentalla. Vuoden 1986 vaaleissa Marcosin vastaehdokkaana oli Aquinon leski Corazon Aquino. Marcos julistautui voittajaksi, mutta kansanjoukot pakottivat hanet eroamaan ja pakenemaan Havaijille.[42] Ferdinand Marcos kuoli Havaijilla vuonna 1989 ja hanen leskensa Imelda Marcos sai luvan palata Filippiineille vuonna 1991.[44]

Marcosin jalkeinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Astuttuaan presidentin virkaan Corazon Aquino lakkautti Ferdinand Marcosin aikaisen perustuslain[45] ja laaditutti uuden perustuslain, joka tuli voimaan vuonna 1987.[46] Corazon Aquinon hallituskaudella (1986-1992) demokratia vahvistui, mutta hallitusta pidettiin heikkona ja sita vastaan tehtiin useita kaappausyrityksia. Fidel V. Ramos (1992-1998) pyrki eheyttamaan kansakuntaa ja kaymaan neuvotteluja kaikkien kapinallisryhmien kanssa. Joseph Estrada (1998-2001) oli suosittu nayttelija, jota alettiin kuitenkin pian syyttaa korruptiosta. Han erosi ennen aikojaan, ja valtaan nousi varapresidentti Gloria Macapagal-Arroyo (2001-2010). Vuoden 2010 vaaleissa valittiin entisen oppositiojohtaja Benigno Aquinon ja presidentti Corazon Aquinon poika Benigno Aquino III. Hanen ohjelmaansa kuului demokratian edistaminen ja korruption vastustaminen.[43] Aquinon jalkeen presidentiksi valittiin toukokuussa 2016 populistinen Rodrigo Duterte, jonka vaalikampanjan teema oli huumeongelma. Alkukautta leimasikin huumeongelman vakivaltainen ratkaisupyrkimys. Duterte on suorasanaisesti kehottanut ampumaan huumeriippuvaisia ja huumekauppiaita, ja joukossa on mennyt viattomiakin. Poliisi ampui parissa kuukaudessa 1 500 ihmista ja tuntemattomat tappajat yli 2 000.[47]

Duterten kaudella ongelman muodostivat myos aari-islamistiset ryhmat. Moroja edustavien aseellisten jarjestojen kanssa on kayty lupaavia rauhantunnusteluja, mutta samaan aikaan on ilmestynyt myos radikaalimpia ryhmittymia, joilla on yhteyksia ulkomaille ja esimerkiksi Isis-jarjestoon. Vuoden 2017 toukokuussa ne valtasivat Marawin kaupungin, jonka Filippiinien asevoimat valtasivat takaisin pitkan taistelun jalkeen saman vuoden lokakuussa.[48]

Toukokuussa 2022 presidentinvaalit voitti Bongbong Marcos (Ferdinand Marcos Jr.), joka on Ferdinand Marcosin poika. Suuri osa aanestajista oli nuoria aikuisia, jotka eivat ole elaneet diktatuurin aikaan, eivatka tieda siita paljoa vuoden 2014 uuden opetussuunnitelman mukana pienennetyn historian opetuksen takia. Filippiinilaiset kayttavat paljon sosiaalista mediaa, ja varsinkin nuorten kaytossa olevassa Tiktok-sovelluksessa on pyorinyt valtava maara propagandaa Marcosien perheesta. Joillain videoilla menneisyyden julmaa diktaattoria romantisoidaan ja nuoret innostuivat trendaavista videoista osallistuen itsekin niiden tekemiseen.[49]

Filippiinit on presidentillinen tasavalta, jossa ei ole paaministerin virkaa. Presidentti ja varapresidentti valitaan suoralla vaalilla kuusivuotiskaudelle. Presidentti on seka valtionpaamies etta hallituksen johtaja. Presidentti siis nimittaa ministerit nimityskomission hyvaksynnalla. Vuoden 2022 presidentinvaaleissa presidentiksi valittiin Bongbong Marcos.[2]

Parlamentti on kaksikamarinen: senaatissa on 24 jasenta ja edustajainhuoneessa noin 290 jasenta.[50] Kummassakin parlamentaarikon kausi kestaa kuusi vuotta. Parlamenttivaalit jarjestetaan kolmen valein, ja vaaleissa valitaan puolet edustajista kumpaankin kamariin. Viidennes edustajainhuoneen jasenista valitaan suljetuilta listoilta. Edustajat ovat usein kytkoksissa poliittisiin dynastioihin, jotka ovat vahvoilla seka valtion politiikassa etta vaalipiireissa. Suljettujen listojen tarkoituksena on nostaa koyhia ja vahemmistoja parlamenttiin, mutta puolueet sijoittavat vahemmistoedustajikseen usein poliittisten dynastioiden edustajia.[51] BBC:n mukaan arviolta 40-80 prosenttia |kansanedustajista on kytkoksissa johonkin valtasukuun.[52]

Filippiinilaiset puolueet ovat koko ajan liikkeessa, ja ne muodostuvat uudelleen, sulautuvat toisiinsa ja hajoavat pienempiin ryhmiin. 2000-luvun alun valtapuolueita ovat olleet liberaalipuolue ja vuonna 2009 muodostettu PDP-Laban.[53] Vuoden 2016 vaalien jalkeen kymmenia liberaalipuolueen poliitikoita vaihtoi Duterten PDP-Labaniin, josta nousi sen ansiosta edustajainhuoneen valtapuolue. Puolueiden asema ei varsinaisesti ole vahva, ja niiden politiikka on usein keskittynyt niiden keskeisiin henkiloihin. Duterte ei ole presidenttikaudellansa pyrkinyt vahvistamaan PDP-Labania.[54]

Filippiineilla vaikuttaa myos muutama aseistautunut poliittinen jarjesto. Niista merkittavimmat ovat Moron kansallinen vapautusrintama ja Moron islamilainen vapautusrintama. Niista jalkimmainen pyrkii aggressiivisesti luomaan morojen islamilaisen valtion. Lisaksi Filippiineilla toimii Abu Sayyaf, joka on tunnettu monista kidnappauksistaan ja yhteyksistaan kansainvaliseen terrorismiin, seka kommunistinen Filippiinien kansallinen demokraattinen rintama.[53]

Hallinnollinen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Filippiinit on jaettu kolmeen maantieteelliseen osaan: Luzon, Visayas ja Mindanao.[5] Syyskuussa 2020 maassa oli 17 aluetta, 81 provinssia, 146 kaupunkia, 1 488 kuntaa, ja 42 046 barangayta.[55] Hallinnollisesti Manilan paakaupunkialueella ja Mindanaon autonomisella alueella on erityisasema. Provinssien johdossa on kuvernoori.[56]

Alue Nimi Hallintokeskus
Ilocosin alue Alue I San Fernando, La Union
Cagayan Valley Alue II Tuguegarao, Cagayan
Keski-Luzon Alue III San Fernando, Pampanga
CALABARZON Alue IV-A Calamba City, Laguna
MIMAROPA Alue IV-B Calapan, Oriental Mindoro
Bicolin alue Alue V Legazpi, Albay
Lansi-Visayas Alue VI Iloilo City
Keski-Visayas Alue VII Cebu City
Ita-Visayas Alue VIII Tacloban
Zamboangan niemimaa Alue IX Pagadian, Zamboanga del Sur
Pohjois-Mindanaon alue Alue X Cagayan de Oro City
Davaon alue Alue XI Davao
SOCCSKSARGEN Alue XII Koronadal, Etela-Cotabato
Caraga Alue XIII Butuan
Mindanaon autonominen alue ARMM Cotabato City
Cordilleran hallinnollinen alue CAR Baguio
Paakaupunkialue NCR Manila

Lahes kolmannes tyovoimasta toimii maataloudessa, joka tuottaa noin 10 % bruttokansantuotteesta (2015).[1] Riisi ja maissi ovat vaeston tarkeimmat ravinnonlahteet. Riisista saadaan kolme satoa vuodessa, ja valtio pitaa riisivarastoa luonnontuhojen varalta.[7] Kookospahkinaa, sokeriruokoa, ananasta ja banaania taas viljellaan vientiin. Myos puuteollisuus on merkittavassa asemassa, mutta viljelyalan kasvattaminen on verottanut metsia tuntuvasti. Tarkeimpia teollisuusaloja ovat tekstiilit, elintarvikkeiden jalostus ja sahkotekniikka. Maassa on muun muassa kuparia, kromia, kultaa, maaoljya ja nikkelia.[43] Ulkomailla tyoskentelevien filippiinilaisten kotimaahan lahettamat palkat ovat merkittava ulkomaanvaluutan lahde.[1]

Merkittavimmat vientituotteet ovat elektroniikka ja tekstiilit. Merkittavimmat luonnonvarat ovat puu, oljy, nikkeli, koboltti, hopea, kulta, suola ja kupari.[1]

Filippiinit satelliittikuvassa maaliskuussa 2002

Filippiinien energiasta suurin osa tuotetaan edelleen fossiilisilla polttoaineilla, vaikka vesivoiman ja geotermisen energian kaytto on lisaantynyt 2000-luvulla.[2][57]

Filippiineilla on 254 lentokenttaa, joista neljalla on yli kolmen kilometrin kiitotie. Maassa on 995 kilometria rautateita. Satamakaupunkeja ovat Batangas, Cagayan de Oro, Cebu, Davao, Liman ja Manila.[1]

Filippiineilla puhutaan useita malaijilais-polynesialaisia kielia, joista suurimmat ovat tagalog ja sen standardimuoto filipino, cebu ja iloko. Virallisina kielina ovat filipino ja englanti.[2] Yli 300 vuotta kestaneen Espanjan siirtomaakauden vuoksi aikaisemmin maassa on puhuttu myos espanjaa mutta espanja menetti asemansa englannille Yhdysvaltain siirtomaakauden aikana. Filipono ja englanti maaritettiin virallisiksi kieliksi vuonna 1987, ja sen jalkeen espanjan opetus kouluissa loppui.[58]

Etnisia ryhmia on monia. Vuoden 2020 vaestonlaskennassa suurimmat ryhmat olivat tagalogit 26 %, bisayat 14,3 %, cebut eli cebuanot 8 %, ilokanot 8 %, hiligainot eli ilonggot 7,9 %, bikolit 6,5 % ja warayt 3,8 %. Muihin ryhmiin kuului 22,3 % vaestosta.[2]

Suurin osa (78,8 %) filippiinilaisista on katolisia. Vahemmistona ovat muslimit (6,5 %)[2], joita sanotaan moroiksi.

Vaestonkasvu kuuluu Aasian nopeimpiin. Hallitus on yleensa varonut ottamasta asiaan voimakkaasti kantaa, silla katolinen kirkko vastustaa syntyvyyden saannostelya.[59]

Pohjois-Filippiinien kylissa on kehittynyt perinne paasiaisenajan ristiinnaulitsemisesta. Tavassa yhdistyvat harras katolisuus ja kansanuskomukset.[60]

Filippiinilaisten kansallistunne on hauras, oma suku ja provinssi ovat tarkeampia samaistumisen kohteita. Kansallisuus syntyi espanjalaisten valtakaudella, ja katolisella uskolla on sen syntymisessa keskeinen sija.[7]

Koulutus ja elintaso

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Filippiinilaisessa koulussa on kuusi ensimmaista luokkaa pakollisia ja ilmaisia. Ne suorittaa 85 % vaestosta. Seuraavat nelja luokkaa ovat ilmaisia, mutta eivat pakollisia. Ne suorittaa 61 % ikaluokasta.[43] Neljasosa vaestosta elaa koyhyysrajan alapuolella. Varallisuus on hyvin jakautunut epatasa-arvoisesti, silla kourallinen perheita hallitsee lahes kaikkea varallisuutta.[52]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Riisi on niin keskeinen osa filippiinilaista ruokakulttuuria, etta kyseessa ei ole ateria ellei tarjolla ole riisia. Myos kalaa tai ayriaisia syodaan paivittain. Ruoka ei ole kovin mausteista, mutta valkosipulia kaytetaan paljon ja sita pidetaan terveellisena. Vihanneksia kaytetaan keitoissa ja pataruoissa, yleisimmin vihreita papuja ja perunaa.[7]

Filippiinilainen ruokakulttuuri on jo saanut paljon lansimaalaisia vaikutteita, mutta erikoisuuksiakin on; Balut-muna (keitetty muna, jossa ankanpoikanen jo lahes kuoriutumisvaiheessa), koiranliha, kalan paat, sian nahka (erityisesti arvostetulle vieraalle tarjottu herkku) seka veriruoat. Alkoholi on varattu lahinna miehille ja rikkaille. Koiranlihan myyminen toreilla on nykyisin kielletty sen levittaman vesikauhun takia.[7]

Paikallinen erikoisuus on kohtuullisen yleinen turo-turo-ravintola (osoita-osoita). Tiskilla asiakas osoittaa haluamiaan ruokia, jonka jalkeen vastaavat ateriat tuodaan poytaan.[61] Ruokailussa kaytetaan haarukkaa ja lusikkaa.[7]

Cebun kaupungintalo
Katolinen kirkko Corellassa

Maan suosituin urheilulaji on koripallo. Filippiinien koripallomaajoukkue on sijoittunut lajin MM-kilpailuissa parhaimmillaan pronssille vuonna 1954.[62]

Filippiinit on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1924 alkaen. Se on saanut 14 mitalia, joista yksi kulta, viisi hopeaa ja kahdeksan pronssia. Suurin osa mitaleista on tullut nyrkkeilyista.[63]

Filippiinien jalkapallomaajoukkue oli vuonna 2022 FIFAn rankingissa sijalla 135.[64]

Tiedotusvalineet

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]

Filippiinien tiedotusvalineisiin vaikuttaa voimakkaasti kaupallisuus. Filippiinien lehdistonvapaus taataan perustuslaissa. Yhdysvaltalaisen Freedom Housen mukaan Filippiineilla sensuuri ei ole vakava ongelma, mutta maa on yksi vaarallisimmista paikoista toimittajille. Filippiinien valtio-omisteinen televisioyhtio on People's Television Network, radioyhtio Philippine Broadcasting Service ja uutistoimisto Philippines News Agency. Televisioalaa hallitsevat ABS-CBN ja GMA Network. Suurimman yleison houkuttelevat elokuvat, komediat ja viihdeohjelmat. Filippiineilla on satoja radioasemia, joista johtava asema on Manila Broadcasting Companylla.[65]

Filippiinilainen elokuva on etenkin viime vuosina alkanut saavuttaa myos taiteellista kiinnostavuutta kaupallisen elokuvan vastapainoksi. Tunnetuimpia Marcosin ajan tekijoita ovat Lino Brocka, Marilou Diaz-Abaya seka Mike De Leon. Nykyaan filippiinilaisen elokuvan tarkeita nimia ovat Lav Diaz (tunnettu aarimmaisen pitkista elokuvistaan ja pitkan otoksen estetiikasta), Raya Martin seka Khavn de la Cruz.

  • Borlaza, Gregorio C. & Cullinane, Michael & Hernandez, Carolina G: Philippines 11.12.2020. Encyclopaedia Britannica. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
  • BTI 2020 Country Report -- Philippines (PDF) 2020. Gutersloh: Bertelsmann Stiftung. Viitattu 13.12.2020. (englanniksi)
  • Heikkila-Horn, Marja-Leena & Miettinen, Jukka O: Kaakkois-Aasia: Historia ja kulttuurit. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-15771-X
  1. | a b c d e Philippines The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. | a b c d e f g h i j k Philippines CIA World Factbook. Viitattu 3.9.2025.
  3. | Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  4. | More islands, more fun in PH CNN Philippines. 20.2.2016. Arkistoitu 7.10.2018. Viitattu 20.6.2018. (englanniksi)
  5. | a b General Information Web Archive. Arkistoitu 22.10.2007. Viitattu 28.9.2015.
  6. | Kimmo Kiljunen: Valtiot ja liput, s. 375. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18177-7.
  7. | a b c d e f g h i Philippines Countries and Their Cultures
  8. | History of the Philippines csub.edu. Viitattu 2.9.2025. (englanniksi)
  9. | The 1899 Malolos Constitution Official Gazette of the Republic of the Philippines. Arkistoitu 15.6.2017. Viitattu 2.9.2025. (englanniksi)
  10. | The Jones Law of 1916 Official Gazette of the Republic of the Philippines. Arkistoitu 8.8.2017. Viitattu 2.9.2025. (englanniksi)
  11. | Duterte Wants to Rename Philippines in Break from Colonial Past Bloomberg. 12.2.2019. Viitattu 3.9.2025. (englanniksi)
  12. | Philippines President Duterte Toys with Renaming Country Asia Pacific Foundation of Canada. 14.2.2019. Viitattu 2.9.2025. (englanniksi)
  13. | PRRD only 'expressing an idea' to rename PH Philippine News Agency. 12.2.2019. Viitattu 2.9.2025. (englanniksi)
  14. | National Heroes National Commission for Culture and the Arts. Arkistoitu 7.3.2021. Viitattu 2.9.2025. (englanniksi)
  15. | 'Maharlika' Reconsidered INQUIRER. Arkistoitu 12.10.2008. Viitattu 2.9.2025. (englanniksi)
  16. | Chapter 8: Reviving Malay Connections in Southeast Asia Developing Regional Minorities in Asia. Arkistoitu 13.10.2014. Viitattu 2.9.2025. (englanniksi)
  17. | How Malaysia Stole The Name "Malaysia" From The Philippines The Rakyat Post. 6.5.2023. Viitattu 2.9.2025. (englanniksi)
  18. | Should the Philippines be renamed? Historian weighs in ABS-CBN News. Arkistoitu 17.6.2025. Viitattu 2.9.2025. (englanniksi)
  19. | David, Randy: Bonifacio's significance INQUIRER. 30.11.2013. Viitattu 2.9.2025. (englanniksi)
  20. | About The Philippines Gov.ph. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
  21. | Borlaza & Cullinane & Hernandez: Philippines: Land Encyclopaedia Britannica. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
  22. | a b Dolan, Ronald E. (toim.): Philippines: A Country Study - Geography 1991. Washington: GPO for the Library of Congress. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
  23. | a b Borlaza & Cullinane & Hernandez: Philippines: Relief Encyclopaedia Britannica. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
  24. | a b Borlaza & Cullinane & Hernandez: Philippines: Drainage Encyclopaedia Britannica. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
  25. | Kiljunen 2002,s. 374.
  26. | Volcanoes of the Philippines Philippine Institute of Volcanology and Seismology. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
  27. | Counry Guide Philippines BBC Weather. 14.5.2012. BBC. Arkistoitu 18.2.2016. Viitattu 28.9.2015. (englanniksi)
  28. | Borlaza & Cullinane & Hernandez: Philippines: Climate Encyclopaedia Britannica. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
  29. | Climatological information Metro Manila World Meteorological Organization. Viitattu 28.9.2015. (englanniksi)
  30. | a b Early History Philippines: A Country Study. Library of Congress, 1991.
  31. | a b Heikkila-Horn & Miettinen, s. 412.
  32. | People's struggles in Latin Asia - I - Philippines, colonial protests during the Spanish era Europe soidaire sans frontieres
  33. | East Timor East Timor Government. Viitattu 20.4.2011. (englanniksi)
  34. | Heikkila-Horn & Miettinen, s. 413.
  35. | Heikkila-Horn & Miettinen, s. 415.
  36. | Heikkila-Horn & Miettinen, s. 416.
  37. | Heikkila-Horn & Miettinen, s. 417.
  38. | a b Heikkila-Horn & Miettinen, s. 418.
  39. | Heikkila-Horn & Miettinen, s. 419.
  40. | Heikkila-Horn & Miettinen, s. 420.
  41. | Parenti, Michael: The Sword and the Dollar. St. Martin's Press, 1988. ISBN 9780312022952 (englanniksi)
  42. | a b c Timeline: The Philippines BBC News
  43. | a b c d e Background Note (Previous Editions) 2010. US Department of State. Viitattu 31.12.2014.
  44. | Mita-Missa-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1992, s. 90. Helsinki: Otava, 1991.
  45. | Mita-Missa-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1987, s. 64. Helsinki: Otava, 1986.
  46. | Mita-Missa-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1988, s. 57. Helsinki: Otava, 1987.
  47. | Mikko Paakkanen: Yhdeksas ei nae isaansa. Helsingin Sanomat, 17.9.2016, s. B 2.
  48. | Malcolm Cook: Unexpected Benefits From a Battle Against ISIS The New York Times. Viitattu 3.1.2018. (englanniksi)
  49. | Diktaattoriperhe hassutteli Tiktokissa ja teki itsestaan hittielokuvan - filippiinilaiset aivopestiin unohtamaan, mita heille tapahtui Yle Uutiset. 21.8.2022. Viitattu 11.9.2022.
  50. | Borlaza & Cullinane & Hernandez: Philippines: Constitutional framework Encyclopaedia Britannica. Viitattu 13.12.2020. (englanniksi)
  51. | BTI 2020 Country Report -- Philippines, s. 8.
  52. | a b Filippiinien tuleva presidentti uhkaa tappaa "rikolliset ja laiskurit" Kansan Uutiset. 10.5.2016. Viitattu 12.6.2016. (suomeksi)
  53. | a b Borlaza & Cullinane & Hernandez: Philippines: Political process Encyclopaedia Britannica. Viitattu 13.12.2020. (englanniksi)
  54. | BTI 2020 Country Report -- Philippines, s. 14.
  55. | Regional and Provincial Summary (PDF) 4.12.2020. Department of the Interior and Local Government. Arkistoitu 7.5.2021. Viitattu 13.12.2020. (englanniksi)
  56. | Borlaza & Cullinane & Hernandez: Philippines: Local government Encyclopaedia Britannica. Viitattu 13.12.2020. (englanniksi)
  57. | Philippines: Resources and power Encylopaedia Britannica. Viitattu 3.9.2025.
  58. | Spanish: Our lost official language opinion.inquirer.net. 2023. Viitattu 3.9.2025.
  59. | Country Profile Philippines BBC News
  60. | Nine crucified in Philippines for Good Friday re-enactment 18.4.2014. The Independent. Viitattu 18.4.2014. (englanniksi)
  61. | Philippines Food in Every Country
  62. | Sports and recreation Cultural Profiles Project. Viitattu 17.5.2011. (englanniksi)
  63. | Philippines in Olympics Sport Reference.
  64. | [1] FIFA.
  65. | Philippines profile - Media BBC News. Viitattu 14.12.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstia]